29.4.2013

Kevät tuli, lumi suli

Kävipäs niinkin huonosti, että kone päätti sanoa itsensä irti. No kyllä tämä tälleen kännykänkin kautta onnistuu.
     Mua ahdistaa kun kesä lähenee, ja näytän edelleen siltä, että jos menisin rannalla mursujen viereen makoilemaan, ei kukaan erottais mua niitten seasta. Koulumotivaatio on nollassa, ja on tosi kurja yrittää väenvängällä lukee viimesiin kokeisiin, kun ei pysty keskittymään. Vähän aikaa hymyilytti kun näin kevään ekat leskenlehdet ja kohta on toukokuu.

Siellä ne nökötti nuupuneina risujen keskellä

Aloin taas vaihteeksi käyttää sellaista sovellusta kuin ShapeUp, se on tosi hyvä! Sovelluksen avulla voi laskea päivän kalorit ja liikunnat, se kertoo paljon pitää syödä laihtuakseen viikossa esim.kilon ja näyttää painon etenemisen käyränä. Sovellus sisältää reilusti suomalaisten tuotteiden tietoja ja sinne voi itse tallentaa uusia. Paras on ehdottomasti viivakooditunnistus, ottaa sovelluksen kautta kuvan tuotteen viivakoodista ja se etsii tuotteen kaikki tiedot ja laskee annoksen kalorit (+hiilarit, rasvat ja protskut). Ihme hehkutus tuli, mutta pitää sitä kai välillä olla positiivinenkin :D.

Söin tänään:
- salaattia jossa oli 4 viinirypälettä - 40kcal
-porkkanan - 40kcal
-askin läkeroleja - 30kcal
-light mehukeittoa 3dl - 30kcal
-Pirkan kasviskanakeitto - 165kcal
=305kcal

Pirkan kasviskanakeitto 



25.4.2013

Entä jos tää on iha normaali ajattelutapa?

Wiii :)! Mulle tarjoutu just loistava tilaisuus paastota perjantai ja lauantai. Huomenna porukat ei tuu ku vast illal kotiin ja lauantaina taas voisin lähtee käymään kaupungilla ( ja ostaa samalla vaikka läkerol askin palkinnoks sunnuntaille).


Onko kellään muulla "luufetissiä"? Mä rakastan ylikaiken lantioluita, kylkiluita, lapaluita, selkänikamia ja solisluita

Unelmieni solisluut:

Tuollaiset ois täydelliset..<3



Tänään aamulla taas väsytti ihan hirmusesti, mut pakko sinne kouluun oli taas raahautuu. Kateltiin yhel tunnilla kaverin kanssa kaikkia herkkuruokien kuvia ja sillä hetkellä kyllä häpeäkseni pitää myöntää et kyllä himotti. Himo meni ohi heti kun kuvat laittoi pois, eivätkä kalorikakut enää pyöriny mielessä. Pelkäsin jo et ne jää kummittelee takaraivoon! Kotona piti alkaa lukee pariin kokeesee, mut se vähä jäi... En saanu mitää aikaseks (saamaton luuseri...)

Oon miettiny lähipäivinä onkohan mulla oikeesti ees mitää syömishäiriöö? Jos tää onkin oikeesti ihan normaalii ja muutkin ajattelee näin. Mut toisaalta taas onko normaalia, että monta vuotta nuoruudesta on mennyt syömisten kanssa pelleilyyn, ruoan piilotteluun, sosiaallisten tilanteiden väittelyyn ja itkukohtauksiin läskien takia. En uskalla todellakaan alkaa seurustelemaan, koska en halua lisää rajoituksia elämään. Se ei kuulosta normaalilta, kai? Mut emmä voi elää onnellista nuoruutta, jos en oo laiha ja tyytyväinen itteeni. Mun on vaan pakko olla tällainen, koska en osaa olla muuta. Eli nyt laihdutan ja sitten elän hyvän nuoruuden. That's it, eiks joo?

24.4.2013

Hirveän ihanan kamala leipä

Leipä... turhin asia mitä voi syödä. Arvatkaa paljon meni tänään!? 6kpl ruisneppareita (40kcal/kpl) = 240kcal (+ muutama kurkunsiivu = 10kcal). Kaloreita siis päivän aikana nyt 800... Huoh. Mahaan sattuu nyt jälkeepäin hirveästi ja tekis niin mieli oksentaa. En vaan osaa, enkä ole yksin kotona, joten harjoittelusessio ei onnistu.


Kuminauhan kanssa on vähän ongelmia, päivällä onnistui hyvin ja en syönyt kun napsauttelin sitä, mutta nytkun tajusin katsoa kättä se näytti tältä:

Jäljet ovat luonnossa vielä räikeämmän punaiset ja vähän koholla. Ja en tosiaan ole viillellyt, kaikki tulivat kuminauhan napsuttelusta, en siis suosittele sitä (vaikka pidänkin itselläni käytössä vielä rangaistukseks noista leivistä ainakin jonkin aikaa).

Oon liikkunuki lähipäivinä tosi huonosti ja kulkenu jalan vaan koulumatkat (6km). Pakko tsempata, en halua olla tällainen läskipaska.

 Suunnittelen kohta jonkun hienon lihaskunto sarjan aamu- ja iltajumpaks, taijan lähtee aluks jostai kohtuu pienest ja sit suurentaa. Voin laittaa kuvan huomen jos haluutte (:?


P.s. Katsoiko kukaan tämänpäivän (keskiviikko) salkkareita? Tuli tosi haikee olo kun näki Iidan ja sen laihdutuskaverin, olispa mullakin joku sellanen. Ristiriitasta on se etten haluis mun kavereille todellakaan mitään syömishäiriöö, mutta ainakin musta ois ihana laihduttaa yhdessä jonkun mukavan ja kunnolla tsemppaavan ihmisen kanssa...

23.4.2013

"Et sä nii kevyt oo"

Miten voi loukkaantua niin paljon, niin pienestä kommentista? Seisottiin kaverin kanssa koulun pihalla ja hän kysyi josko tulisin skootterilla kouluun, sanoin etten nyt ainakaan uskalla kun oli niin hirveä tuuli ja kaadun kuitenkin. Vastaus: "Et sä niin kevyt oo".

Melkein kuka tahansa olis ingoorannut ton, mulle se jäi kaivamaan. Kyllä mä tiedän, etten mä ole pieni tai kevyt, mutta kun sen sanoo ääneen joku muukun minä, se sattuu. Pakko laihtua, mä haluan olla niin kevyt...



I <3 läkerol

Tälläisten turhien kalorien syönti pitäisi kyllä lopettaa...

...ne vaan on niin koukuttavia :c

Aijon myös alkaa pitää kuminauhaa kädessä. Aina kun tekee mieli syödä napsautan sillä oikein kovaa, ehkä se auttaisi piilevään haluun tunkea suuhun jotain, vaikkei todellakaan tarvitsisi!



20.4.2013

Light mehukeitto

My leg 
Jonain aamuna haluaisin herätä tuntien jokaisen luun osuvan sängyn pehmeään patjaan. Venytellä rauhallisesti ja nousta ylös sängystä, ilman kiirettä. Ohuet jalkani hipsisivät ympäriinsä pitämättä ääntä ja voisin pukeutua aamulla mihin vain vaatteisiin. Kävisin vaa`alla, se näyttää 38kg ja hymyilen sille (enkä potkaise sitä seinään). Lähden kävelemään kohti koulua aringonpaisteessa upeassa kesämekossa. Kaikki ovat ystävällisiä, koska olen laiha (logiikka...). Kotona äiti ei huuda minulle, ei edes ingooraa, vaan tulee halaamaan.

Nyt ei ole sellaista. Herään aamulla järkyttävän väsyneenä, enkä meinaa päästä ylös sängystä. Huimaa, ja kestää vähän aikaa saada näkö takaisin. Tallustan raskain kuuluvin askelin ympäri taloa ja tulee kamala kiire. Koulumatkalla luultavasti sataa ja tulee päin naamaa. Koulussa ahdistaa ja tuntuu ettei kuulu minnekkään ja kun tulen kotiin ensimmäiseksi saan kuulla esimerkiksi "Ootko sä juono taas mun light mehukeittoa?" tai "Oo hiljempaa, äläkä sotke niillä kengillä!" tai "Eikö täällä koskaan saa olla rauhassa, aina sun on pakko änkee mun kotiin meluumaan". Mä rakastan sua äiti, mikset sä rakasta mua?






Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, olen lopultakin päässyt irti aspartaami kammosta ja löytänyt iki-ihanan light mehukeiton. Kaloreita 2dl kylläkin tulee 18, eli montaa lasia ei viitsi vetää, mutta täyttää oikeasti kunnolla! Seuraava askel on sitten fun light. (Vähän vieläkin pelottaa, että  aspartaamissa on jotain piilokaloreita...)




17.4.2013

Tilanne nyt

Ajattelin laittaa kuvina mikä tilanne on nyt. Älkää suuttuko ympäristön suttauksia, vainoharhainen kun olen, en halua tulla tunnistetuksi.

Sivulta (en oo viel syöny kuvaa otettaessa mitään,
 ja se isontaa mahaa entisestään)

Edestä...

En uskalla varmuudella sanoa painoa, aika paljon kuitenkin. Vaaka pelottaa liikaa... Yleensä käyn vähintään kerran päivässä, nyt pelkään lukemaa niin paljon, että odotan ainakin pari viikkoa.


Meinaako kukaan muu saada paniikkikohtauksen aina kun joku mainitsee sanan "syömishäiriö", "anoreksia", "bulimia" tai "laihdutus". Kuulokin terävöityy jos ne maagiset sanat putkahtavat jostain? Kuulin eilen parin pojan väittelyn siitä oksentavatko anorektikot, se meni suurinpiirtein näin:

Poika1: Ei anorektikot oksenna tyhmä, ne on bulimikkoja
Poika2: Oksentaa ne välillä, jos ne luulee syövänsä liikaa!
1: Eikä oksenna! Ei salkkareitten Iidakaan oksenna
2: Joo joo, jos ne syö vaikka leipää nii ne oksentaa
1: Ooks sä ihan urpo, ei anorektikot syö, paitsi joskus yhen omenan jos joku pakottaa...


Kiva tietää.

Mua ihan nolottaa laittaa tänne kuva mun eilisestä ateriasta:

Yritin vaihtelun vuoksi syödä jopa melkein normaali koikoisella lusikalla
(sellainen jälkiruokalusikan ja ruokalusikan välimaasto), ei ollut mun juttu.

-Eloveenan pussipuuro - 120kcal
-2kpl jälkiuuni ruisneppareita -80kcal
(+ 4 siivua kurkkua  -5kcal)

=205kcal

Ton lisäks söin eilen myös pakotettuna karjalanpiirakan... niin turhia kaloreita! (sekä vapaahetoisesti omenan illalla).



15.4.2013

Menneisyydeestä tähän päivään 2/2

Aloin yläasteen aikana päästä jyvälle uusista kikoista ja konsteista. Opin ulkoa tärkeimpien tuotteiden kalorit. Ensin tavoite oli syödä joka päivä terveellisesti 1500kcal, se laski pian 1200kcal, sitten 1000kcal. Matka jatkui alapäin 900kcal...800kcal...700kcal...600kcal.. Aloin paastoilla välillä ja söin päivässä niin vähän kuin mahdollista. En kuitenkaan voi väittää etten koskaan olisi saanut ahmimiskohtauksia...

Villasukat oli ruokapöydäs mun parhaat kaverit, vetkuttelin ja jäin viimesenä syömään, ja tungin ne täyteen ruokaa. Sitten kipitin vessaan tyhjentämään ne (villasukkia kuluu, koska niitä pitää pestä jatkuvasti...), kaikkee muutakin "hauskaa" keksin, mutten niitä välttämättä halua julkisessa blogissa jakaa vinkkeinä kenellekkään.

On mulla ollut muutama ajatus "pitäisköhän tästä päästä eroon", mutta se on jäänyt parin päivän mittaisiksi yrityksiksi, joiden jälkeen vaan ahdistaa enemmän. Monet käyvät syömishäiriön vaiheet läpi kerran. Kuherrusvaiheesta, pakkomielle vaiheeseen ja aina syvemmälle sairauteen. Mä elän niitä vaiheita uudelleen ja uudelleen. Aina välillä palaan uudelleen kuherrusvaiheeseen milloin laihdutus on niin ihanaa, upeaa ja helppoa, eikä fyysisiäkään kehon sortumisia näy. Välillä taas tuntuu että hiukset lähtee, iho on kuiva korppu, mitään ei jaksa millään ja haluaisi vain nukkua. Joskus taas kaikki menee täysin samaa tasaista rataa, tietyillä säännöillä.

Nykyään sosiaalliset suhteeni pysyvät kumma kyllä jollain tasolla (varmaan koulun ansiosta), en haluaisi nähdä kavereitani vapaa-ajalla, koska en todellakaan tahdo syödä heidän kanssaan! Jos joskus menen esim. kaupungille kavereiden kanssa, tahdon ainakin viikon varoitusajan, että voin suunnitella missä subin salaatissa olisi vähiten kaloreita, tai miten voisin välttyä kokonaan ilman ruokaa, kuinka paljon kulutan kävelemällä verrattuna lenkkeilyyn, mitä tekosyytä käyttäisin ettei ole taaskaan nälkä?
     Juhlapyhiä stressaan jo kuukautta ennen ja olenkin usein "kipeänä", mutta senkin käyttö on rajallista. Elämä on vaikeaa ja rajallista. Silti voin suoraa sanoa etten oikeastaan edes tahdo pois tästä. Tahdon elää omassa maailmassani ja laihtua ihan pieneksi (vielä joku päivä olenkin...!)





10.4.2013

Menneisyydestä tähän päivään 1/2

Kun olin ala-asteella muistan aina ajatelleeni olevani lihava, nyt kun katson jälkeenpäin kuvia, olin oikeastaan aika pieni kokoinen. Oikeastaan vähän riisitautisen näköinen, jalat ja kädet ihan narut, ja maha vähän pömpötti. Kasvoissa toki näkyi lapsenpyöreys varmaan 10-12 vuotiaaksi (nyt ne ovat pyöreät muuten vaan...). Hyväksyin kuitenkin asian, enkä sitä läheskään päivittäin edes miettinyt. Minulla oli hyvä ruokahalu ja söin todella paljon herkkuja, makeanhimoni oli pohjaton! 
     11 vuotiaana aloin ensimmäisen kerran laihduttaa, olin aina inhonnut liikuntaa sydämeni pohjasta, enkä silloinkaan sitä pahemmin jaksanut. Kuvittelin että jos ruokalun jälkeen kyykkään pari minuuttia poltan energiaa hyvinkin paljon. Kaloreista minulla ei ollut tietoakaan. Skippailin säännöllisesti kouluruoan ja muistan vähän hävenneeni kun kaverit huomauttelivat. Viikonloppuna kuitenkin herkuttelin hyvällä omatunnolla, pahemmin ajattelematta. Muistan että tällöin yksi kaverini jolle kerroin laihdutuksestani alkoi nimitellä minua anorektikoksi ja lopulta haukkui minua selkäni takana. Tällöin myös parhaanystäväni josta välitin aivan hirveästi alkoi etääntyä. Itkin monet illat, koska meillä oli ollut todella läheinen lapsuus ja olimme jakaneet keskenämme kaiken, itkeneet ja nauraneet yhdessä. Minulla oli hänen kanssaan äärettömän hyviä muistoja. Hän haukkui minua myös selkäni takana ja tuntui, että pala minusta oli poissa. Kesti yli 2 vuotta päästä tästä yli ja juttelin asiasta toisen kaverini kanssa, joka tuki ja ymmärsi. Jälkeenpäin ajateltuna hän kuitenkin yritti selvästi tulehduttaa välimme entisestään. En kanna kuitenkaan kaunaa, hän oli tärkeänä tukena siinä kohtaa elämääni.
     Kun siirryin yläasteelle aloin pikkuhiljaa vaihtaa kaveriporukkaa lopullisesti. Terveystarkastus yllätti ja terveydenhoitaja huomatti alhaisesta painosta ensimmäisen kerran. Suurin vaikutus oli kylläkin tässä kohtaa tapahtuneella kasvupyrähdyksellä. Opettaja antoi minulle pari kertaa lapun tunnilla jossa yli pyyntö painokontrolliin ja sain myös pari huomautusta "anorektikko". Painoni nuosi pari kiloa ja huomatukset eivät enää olleet niin räikeitä. Aloin ensimmäisen kerran toden teolla laihduttaa. En ajatellut olevani lihava, vähän vain pyöreä. Kaikki lähti pikkuhiljaa ja aluksi aika rennolla kädellä, ruokia alkoi karsiutua pois ja alkoi kehittyä ahdistusta.
     Uuden kaveriniporukkani eräs tyttö oli todella epävarma itsestään ja musersi itsetuntoani jatkuvasti erilaisilla ilkeillä kommenteilla. Muut kaverit yrittivät lohduttaa minua, koska olivat kauhuissaan tytön käytöksestä ja keksivät meille jotain mukavaa tekemistä. Tyttö suuttui kamalasti aina kun kuuli meidän tehneen jotain ilman häntä ja oli minulle entistä ilkeämpi. Olin kuulma ängennyt väkisin mukaan ja vienyt hänen kaverinsa. Hän yritti epätoivoisesti päästä minusta eroon ja taso oli välillä jopa koulukiusauksen luokkaa. Yritin jutella hänen kanssaan ja ajan kanssa välimme lähenivätkin. Muut olivat kuitenkin todella kauhuissaan hänen käytöksestään ja olisivat mielellään jättäneet hänet kokonaan. Pakko myöntää että sitä minäkin joskus ajattelin pahimpina päivinä, kun makasin itkuisena lattialla. Itsetuntoni rakoili pahasti, kestin kuitenkin, koska en ollut yksin.
     Samaan aikaan äitini oli stressaantunut ja purki pahaa oloaan minuun. Meillä ei koskaan ollut hyviä päiviä. Sain kuulla olevani kaiken pahan alku ja juuri, toivomuksia ettei minua olisi syntynyt ja kylmää kohtelua. Tunsin ettei minusta välitetty, koska äitini ei halunnut olla kanssani, juuri silloin kun pahimman muutoksen keskellä tarvitsin apua. Isäni oli myöhään töissä, enkä häntä juuri nähnyt. Pappani oli todella pahasti  alkoholin vallassa (hän sairasti ja sairastaa edelleen vakavaa alkoholismia) ja kun aloin ymmärtää tilanteen, tuintui pahalta nähdä hänet viinapullojen kanssa kadulla. Kerran kun olin nuorempi ja olimme mummon ja papan kanssa ajelemassa moottriveneellä, pappani alkoi uhkailla ajavansa karikkoa/kiveä päin. Mummoni kuitenkin pysyi vahvana ja pääsimme ehjänä rantaan. Vieti usein viikon kesällä pienessä mökissä isovanhempieni kanssa, ja pappani oli jatkuvasti täysin päissään.


Aloin suhtautua seiskan lopulla kehooni ja painooni täysin pakonomaisesti, kiertelin pro-ana sivuja, laihdutusohjeita, opettelin kaloreita, pakottauduin liikkumaan ja laihduin. Onnistuin pysäyttämään kasvun normaalisti mukanaan tuoman painon lähes kokonaan.


JATKUU.... (kirjoitan myöhemmin 2/2 osan lopuista vuosista)











8.4.2013

Uusi viikko

Tänään on kai ollut jonkun tasoinen paastopäivä (voiko yhden vaivaisen päivän vedellä elämistä edes kutsua paastoksi?), oli miten oli, mutta nollalla kalorilla ollaan kuitenkin pysytty (kun siihen tuli tilaisuus).
Aamulla heräsin äärettömän kiukkuisena, sängystä ylös pääsy tuntui maailman suurimmalta tuskalta. Miksi pitää raahata lihava ruhonsa ihmisten keskelle? Mieli muuttui vähän positiivisemmaksi, kun pääsin kävelemään tuonne ihanaan auringonpaisteeseen. Koulun jälkeen piti käydä antamassa kaverille tukiopetusta, mutta sanoin käyväni ensin kotona (näin sain hyvän syyn kävellä kilometrejä lisää ja pystyin väittämään muka syöneeni samalla, todellisuudessa tein vain läksyt. Kotona tietenkin sanoin syöneeni kaverilla).
Ehdin kotiin takaisin salkkareiksi ja sen jälkeen oli vielä armotonta koulujuttujen pänttäämistä. Päivällä tuntui että osasi kaiken, mutta illalla pää löi tyhjää. Välillä pitää vääntää kaikki itselleen rautalangasta!

Ei mulla mitään hienompaa ollut, kirjoittelin vain kännykällä nopeasti kuulumisia. Hyvää yötä, nähkää laihoja unia ;D!

P.s Ajattelin haluisitteko kuulla mun "menneisyydestä", tai siis siitä kuinka oon päätyny tähän pisteeseen?



6.4.2013

Ihramonsteri

Tänään alkaa vasta kuume olla poissa, viimein! Ärsyttää tää tyhjänpanttina oleminen. Aamulla herätessä kun yritin nousta ylös, jalat ei meinannu kantaa. Johtuu kyl varmaa ihan tästä kuumeilusta.
     Ihan hirvee reisiahdistus (onkohan se ees yhdyssana?) tänää, oon meinannu alkaa itkee aina kun oon nähny ne, kenellä voi olla näin lihavat reidet!

Oon syöny tänään:
-askin läkeroleja                        - 30kcal
-porkkanan                               - 50kcal
-Saarioisten mannapuuron       - 210kcal

=290kcal


Harkitsen pitäiskö hakee yks päärynä, mut mihin mä sitä oikeestaan tarviin? Mun reidet ei saa saada yhtään enempää ravintoo!

Joku kyseli mun pituutta, nii oon tosiaan 166(-167?)cm pitkä ja painoin tänään 50,5kg, kohta pääsen taas onneks nelosella alkaviin lukemiin! Enää reilut 10kiloo tiputettavaa (toivottavasti ne pudonneet kilot alkaa näkyä äkkiä, en kestä olla tällainen ihramonsteri :c...


4.4.2013

Kuumeessa

Eilen illalla mittari näytti 38 astetta kuumetta, joka on aika paljon normaalin 35,5-36:delle. Harkitsin pitkään pitäisikö kuitenkin  lähteä seuraavana päivänä kouluun, koska paikallaan makaaminen ahdistaa. Kuitenkin kun yritin nousta ylös, romahdin lattialle, joten olin epäonnistuja ja jäin kotiin. Nyt olo on edelleen aivan hirveä, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Niistän varmaan kohta aivoni pihalle, eikä kuumekkaan ota laskeekseen! En päässyt lenkille, en kuluttanut mitään! Kun normaali lenkille lähtö aikani tuli, tuijotin kuumeisesti kelloa ja jokainen minuutin vierähtäminen tuntui pistolta.
   Ja nyt minua kiellettiin lähtemästä huomennakaan kouluun. Ei tämä käy!

Olen syönyt 2 askia läkeroleja - 60kcal
päärynän                                  -90kcal
=150kcal

Se olisi hyvä päivä, jos olisin kuluttanut edes jotain, mutta ei. Olen maannut sängyn pohjalla ja tuntenut kuinka jokainen lihas ja solu tahtoo lähteä juoksemaan!



Äidin kaveri oli kuulema nähnyt minut eilen lenkillä ja soittanut äidille "Onko sillä teidän tytöllä joku, kun se juoksi kamalaa vauhtia hullunkiilto silmissä...?" Tietenkin joku tuttu oli nähnyt mut sillä pienellä asfaltti osuudella jonka mun lenkki menee, kun se pääosin kuitenkin kulkee aika syrjäistä hiekkatietä, jossa ei koskaan kulje kukaan...

3.4.2013

Nuha iski

Koko päivän ollu tosi puolikuntonen olo, aamulla oli tuskan takana päästä sängystä ylös ja oksetti vaan kokoajan. Tallustin kuitenkin tunnollisesti kouluun, ei niitä kaloreita kotona sängyn pohjalla kuluteta. En uskaltanut ees mitata kuumetta. Kokeilin SportsTrackerilla kuinka pitkä mun kolumatka on ja paljon siinä kuluttaa, tulos oli yhteen suuntaan vajaat 3,5km ja kulutus n.100kcal. Eli kun kävelen päivittäin molempiin suuntiin kävelen 7km ja kulutan 200kcal. Luulin matkan olevan kilometrin lyhyempi, pakko kokeilla huomenna varmuuden vuoksi uudelleen.
     Koulussa nousi pintaan kamala nuha ja kurkkukipu. Kotona alkoi myös paleltaa ihan järkyttävästi. Toivottavasti tää menee ohi. Lähdin kuitenkin urheasti lenkille. Oon löytäny hyvin reitin josta tulee se 7,5km, nyt pitäis vaan alkaa miettiä mitä kautta pitäisi kierttää, että tulisi 10km täyteen

Kotona äiti oli tehny (taino laittanu uuniin) nugetteja, ahdistus tuppas taas pintaan. Yritin lähtee salaa ulos, et oisin saanu "syödä" myöhemmin, mutta enpä ehtiny. Laitoin sit 3 nugettia mun kautaselle ja kaks ruokalusikkalista riisiä. Oli kuitenkin pakko kuoria niistä nugeteista se kuori pois, se näyttikin älyttömän rasvaselt. Äiti valitti siitäkin, mutta mielummin mä  nyt valituksia kuuntelen. Niissä nugeteissa oli pakkauksen  mukaan  40kcal/kp = 120kcal, ja riisissä ei varmaan yli 80kcal.
Noitten lisäks söin koulussa 2 palaa kurkkua.

=210kcal
Mut varmuuden vuoks lasken 500, koska mullahan saatto olla jotkut mutantti nugetit, jois oli enemmän kun pakkauksessa luki? (Ei yhtään vainoharhasta toki).

Vähän thinspoo:






Toivottavasti tää olo menee pois, et jaksaa taas painaa täydel tehol, lenkin jälkeen olo on ollu ihan järkyttävä, mutta, mutta ehkä uni auttaa (:!

2.4.2013

Laihdutuksen riemu

Nyt on lähteny menemään paljon parempaan suuntaan!
     Kellojen siirtämisen takia aamulla väsytti aika lailla, edellisenä iltana (yönä) olin nukahtanut puoli kahden maissa ja herätyskello soi jo ennen kuutta. Saisin nukkua pitempään jos kulkisin pyörällä (skootteria en vielä edes harkitse, muuten löytäisin itseni ojasta, kun on niin liukasta), mutta kävellen kulutan niin paljon paremmin kaloreita.
     Koulussa kaverit jutteli kui ne on taas laihtunu, tunsin itteni hirveeks ihrapalloks. Yks nosti suuren metelin kuinka ei aijo nyt syödä vanukasta ruokalassa ja kuinka ei ole enää nykyään yhtään nälkä. Itse en syönyt mitään, mutta silti tuli läski olo. En tajua miksi joku haluis nostaa laihduttamisesta noin ison numeron, mä ainakin haluun pysyä taka-alalla, olis kamalaa jos joku sanoisi jotain (nytkin jo niin käy turhan usein...).
   

Tein aamulla suunnitelman päivälle:







Alottelin näpertämään mun uutta thinspovihkoa (edellinen oli semmoinne ohut Nalle Puh ruutuvihko ja alkoi vähän kyllästyttää.

Beautiful thinpiration






Päivän suunnitelmana oli syödä se 200kcal lohikeitto, mutta alkoi ahdistaa niin paljon, että teki mieli vain olla syömättä. Kun ketään ei näkynyt keittiössä kaadoin ensin ylimääräisen nesteen viemäriin, ja sitten aloin etsiä muovipussia laatikosta (perunan ja kalanpalasille), samassa äiti pamahtaa sisään, paniikissa lähden keiton kanssa juoksemaan huoneeseeni, enkä ehdi peitellä jälkiäni. Onneksi se lähti kuitenki melkein heti uudestaan (kun oli ensin tullut katsomaan mitä teen ja siinä sitten yritin pari lusikallista KYLMÄÄ keittoa tunkea suuhun, koska en tietenkään sitä ollut mikroon laittanut). Kun äiti lähti juoksin salamana vessaan vetämään loput pöntästä alas ja siivosin todistusaineiston. Miten noinkin pienestä huijaamisesta voi meinata jäädä kiinni, mun pravuurina on aina ollut isot villasukat joihin saan hienosti piiloteltua perunoita, lihaa ja jopa kastikkeita.

Päivän saldo siis 5 lusikallista kalakeittoa - max 100kcal

Kävelin koulumatkat (yht 5km) ja nyt lähden lenkkipolkuja kohti!

1.4.2013

Näinhän mä sitä laihdun joo

Päivä alkoi hienosti puuskuttamalla 6km lenkki









Ruokasuunnitelma myös piti, KUNNES kello löi viisi ja mummo tuli kylään. Sain pussin lakuja joita sit vetelin puolet masuun, enkä edes kauheesti niistä tykkää




No ei sekään vielä riittänyt vaan päätin syödä 300g jäätelöä, 2 mokkapalaa ja 2 leipää ja 3 keksiä! Ällöttävää. Tuskissani ja itku silmin tankkasin puoli litraa vettä ja suunnittelin meneväni oksentamaan (tätä en ole siis aijemmin tehnyt, mutta nyt tuntui siltä!). Vessapa oli tietenkin varattu ja aloin tuskissani raivoamaan että päästäkää mut. Veli siellä sit vaan nauro, eikä päästäny. Äiti oli taas juuri laittanut toiseen vessaan pesuaineet. Itseinhon vallassa juoksin takaisin omaan huoneeseen ja aloin hakata tyynyä.
     Pakko mun oli itteäni jotenkin rankaista ja ajattelin, että tälleen maha täynnä, vesipöhössä ja ihan turvoksissa vaa`an lukeman näkeminen vois olla tuskaista. Astelin sitten mun pinkille minivaa`alle joka näytti 52,9kg. Olen oksettava pallo, reidetkin näyttää siltä, että ne olis täytetty just jollain, ei normaalien ihmisten jalat näytä tältä. Positiivista tässä on se että pääsen varmaan aika nopeesti nelkulla alkaviin lukemiin kun tää hervoton turvotus laskee.


Huomenna mä en epäonnistu, mä lupaan! Tää loma vaan on ahdistavaa kun se rikkoo kaikki rutiinit.

Huomenna syön yhden eineskalakeiton jossa on 200kcal. Sen lisäks käyn kunnon lenkillä. Kyllä tää tästä.
Pitää varmaa yrittää päästä eroon aspartaami kammosta ja alkaa juoda light jaffaa/fantaa, ei iske sokeritarve.

Mä pystyn tähän!

Mä mietin pitkään millä hienoilla ja oikein näyttävillä sanoilla alottaisin... Päädyin sitten kuitenkin vain siihen että aloitan kirjoittamaan mitä mieleen pilkahtelee.

Musta on tullut rasvapallo, en tiedä onko peilissä möllöttävä olento edes ihminen. Sen reidet höllyy vielä ens kuussakin jos kerran heilauttaa ja maha pömpöttää ihan kun se olis raskaana, vaikkei sillä ees oo ketään kuka sen raskaaks tekis, ei kukaan välitä tollasesta ihramöykystä. Oli kuka oli, se en kuitenkaan ole mä (tai se ei tahdo olla).
     Mun mieli ja ruumis ei enää sovi yhteen, ne on lopettanut kaiken yhteistyön ja tekee ihan omia juttujaan. Mieli haluu lenkkeillä, laihduttaa, paastota, huijata ja eristäytyä. Silti se haluu olla suosittu, rakastettu, välitetty ja tarvii läheisyyttä. Kroppa tahtoo syödä, se ei jaksa enää juosta askeltakaan, se tahtoo käpertyä sohvan nurkkaan ja mussuttaa oksettavaa ruokaa, joka varastoituu siihen ja tekee siitä entistä vastenmielisemmän.

Viime kesänä mä olin jo niin lähellä tavotetta, vaaka näytti jotain 42, ja olin oikeesti jopa melkein siedettävä, jälkeenpäin ajateltuna. Nyt varmaan 10kg painavampi? En pysty käymään katsomassa, pelottaa liikaa, olen nössö. Lihava pelkuri. Aijon kuitenkin käydä siellä 2 viikon päästä (tulen sitten kertomaan kauhulukemat), siinä ajassa vähintäänkin nesteitten pitäisi lähteä. Tiedän jo, että siitä hetkestä tulee tuskaisa ja itku pääsee, mutta ehkä se tsemppaa nyt vetämään kunnon kahden viikon tehorääkin, sitä helpompi mun sillon on kattoo sitä lukemaa.

Tässä on mun rakas minivaaka, helppo piilottaa ja luotettava mittaustulos (:
Voitte kommailla jotain mitä haluisitte mun postailevan (jos siis niin hyvin käy että kukaan tänne eksyy :D).

Täs viellä suunnitelma huomiselle:
Ruoka:
-100g kanan filee - 300kcal
-puolikas peruna - 80kcal
-2dl salaattia    - 50kcal

Liikunta:
-2h juoksu-hölkkä-reipas kävely lenkki (juoksen niin kauan kun jaksan, ja sitkun silmissä alkaa sumeta kävelen reippaaseen tahtii nii kauan et hengitys tasaantuu).
-10-15min jonkun valtakunnan perse & masutreeni


Saatan laskea ruoat vähän yläkanttiin, koska parin vuoden stalkkauksen ja roskiksen penkomisen tuloksena meillä käytetään aina tiettyjä kana fileitä, joissa on 100-120kcal/ yhessä. En kuitenkaan halua ottaa riskiä että joku vaikka on laittanut ne pakkaamossa väärin, tai että äiti lisää sinne jotain ällöttävää juokkoon (tosin jos se käyttää ruokakermaa se laittaa 1dl = 80kcal 5 fileelle, että siitä tulisi yhdellä se 16kcal lisää).


No joo, tuun huomen kertoo miten meni!