Viimeiset päivät ennen kesää

Kohta alkaa kesäloma, pitkän odotuksen jälkeen! Mulla on tosin kesätöitä heti loman alkuun, mutta ne on aika lyhyet, eikä kestä ku pari viikkoa.
     Selitin teille jo aijemmin siitä kun aika käsittämättömän sattuman kautta tutustuin yhteen tyttöön, joka asukin sit parin kilsan päässä musta. Ollaan nähnty muutaman kerran ja ihanaa kuika avoimesti voi puhua jonkun kanssa laihdutuksesta ja elämästä muutenkin, oikeestaan ihan kaikesta! Tuntuu kun oltais tunnettu vaikka kuinka ja kauan. En oo kellekkään muulle kaverille koskaan mitään tästä sanonu (en sit tiiä mitä ne on ite päätelly...), mut silti tuntuu kauheen luonnolliselta puhua siitä tän henkilön kanssa niin avoimesti.
     Oltiin eilen kaupassa ostamassa läkeroleja ja tajuttiin et yhessä maussa on paljon enemmän kaloreita kun muissa ja tää sen tietty piti äkkiä mulle kertoa. Mäkin sit panikiissa olin kattomas sit askia, kunnes yhtäkkiä yks meiän kanssa samaa koulua käyvä tyttö ilmesty poikakaverinsa kanssa siihen ja kuuli tän kalorihuudahduksen.
     Toissapäivänä (eli ylieilen niinku on mukavampi sanoa) ja eilen taas nolasin itteni jollai tasolla kun oltiin stalkkailemassa kaupassa ruokien kaloreita ja sama tyttö kuuli molempina päivinä mun suusta saman tyylisen kommentin jostai ruoasta "hyi kui rasvasta tää on, hirveesti kaloreita". Onneks se nyt oli kuitenkin aika paljon nuorempi, niin en silleen kunnolla tunne.
     Tosi upeeta löytää tällänen ystävä (:!


Huomenna meen taas stalkkailee painoa. Ei mulla oikeestaan oo mitään negatiivista tai syvällisempää kerrottavaa tänään, kai sitä saa välillä olla melkein jopa ilonenkin. Nyt vaan toivon että paino laskee nopeesti, että pääsen joskus nauttimaan kesästä ja lämmöstä!

Mun läkerol askista löyty vihree läkeroli, en uskaltanu syödä,
mut onks toi jonkun muun makunen väärässä askissa vai ihan mutaatio :D?

Shoppailua ja vaakailua

Aamulla heräsin innoissaan siitä et jes nyt saan tietää mun painon. Aluks vaaka näytti 46,9 (ja kokeilin monta kertaa), mutta kolmen vartin päästä heräämisestä se näyttikin 47,3 (ei ollut suusta mennyt alas edes vettä, ja ainoa muutos oli meikki, joka painaa ehkä pari grammaa). Olin jo innoissaan että pääsin 46 kilon puolelle, mutta ei vielä.

No sitten mun päivä ohjelmasta sen verran, että olin tosiaan shoppailemassa kaverin kanssa. Meillä oli oikeestaan kivaa, vaikkei tää henkilö tietenkään voi ymmärtää mun ahdistusta esim. sovituskopeissa, enkä mä sitä vaadikkaan. Jossain vaiheessa kaveri tosiaan halusi mennä ahtamaan isoa kerrosateriaa, ja mun "yh kun kurkku on niin kipee ja turvonnu" uppos kai ihan hyvin. Tää meni sit tilaamaan ja mä painelin lähimpään kauppaan hakee limsaa (koska sielä hampurilaispaikassa ei ollut sprite zeroa tai light jaffaa).
     Musta tuntuu et mulla venähti pari minuuttia pitempään, kun oli aivan pakko tutkia kaikkia uutuus jäätelöitä ja karkkeja (miksi? enhän mä niitä kuitenkaan saa syödä...). Se on vaan niin kivaa! Rakastan viettää kaupassa vaikka tunteja tutkien pakkauksia ja niitten ravintosisältöjä.

Ja tälläistä sieltä jäätelöpakastimesta pilkisti. Tää ruoan/herkkujen määrä saa mut ihan tolalataan. Miten sitä on niin paljon?

No sain kuitenkin limsani ostettua ja hörpin sitä, samalla kun kaveri söi (olisi aika törkeetä pakottaa toinen olemaan nälässä vaan omien oikkujensa takia. Eihän se nyt sinänsä sen vika pahemmin kuitenkaa oo. Jos pystyy syömään ja olemaan tyytyväinen itseensä, niin eihän siinä silloin varmaan ole ongelmaa).

Seppälästä löysin aika kivat pinkit farkut, niitä ei ollut kolmenelkkuina ja ajattelin ihan omaksi kiusakseni kokeilla kolmekakkosia (ajattelin ettei kuitenkaan mee, niin oisin voinu ostaa tavotefarkuiks). No ne sitten menikin (varmaa normaalii isompi koko). Mun jalat kuitenki näytti niis todella leveiltä (niin joo, näytti varmaa vaa...ne on, siksi ne näyttää), enkä ois voinu käyttää niitä. Mustat kolmenelkut oli vähä liian isot (ei nyt mitenkää jätit, mut tarkotus ois kuitenki viel pienetyy, nii ne ei sit ois ainakaa enää käyny).
     

Kun meillä oli vielä reilu tunti aikaa kauppojen sulkeutumiseen ja kaks kauppaa mis oli pakko käydä (mut niissä aateltii poiketa sit matkanvarrel ku kävellää pois), kaveri halus mennä syömään jäätelöö ja ehdotti et otan viereisest arnoldsist jonku donitsin. Eihän se mulle oikee käyny, mut sanoin et jos se haluis voitais mennä picnickii (sieltä saa tosiaan niitä salaattei ja se ois sit saanu jotain hyvää jos haluu). Ei se jaksanu kävellä parii sataa metrii, niin emmä sit saanu mitään ruokaa. Mut sehän on hyvä vaan, parempi et kaveri sai jäätelöö, jost oikeesti nauttii, ku minä jotain salaattii.
    Ostin kuitenkin läkerol askin ärrältä kun se meni hakee suklaata, koska heikotti vähän koko päivän kävelyn jälkeen.

Siitä huolimatta, että mun kaverisuhteet tuntuu aika pinnallisilta, meil oli oikeesti ihan kivaa ja toivon et mun kaverilki oli, etten ollu ihan kauhee.
    Löysin pari kivaa neuletta, paitoja, alusvaatteit, koruja ja muuta mukavaa. Toivotavasti pysyn taas vähän aikaa pikkuse säästävämmäl linjal :D.

Päivän kalorit: jaffaa vajaa 0,5l - 10kcal
                      läkerol aski     -28kcal

                                           = 38kcal

Keijuja siellä, keijuja tuolla

Huomenna olis kaverin kanssa shoppailee... Pelottaa jo valmiiks. Se haluu mennä johonkin rasvasee hampurilaispaikkaa ja on hehkutellu sitäkin jo pari päivää. Ajattelin feikata et saan hirveet siitepölyallergiaoireet (onko tuo edes yhdyssana?), ja siks en kyl millään voi nyt syödä. Tietenkin kylmä sprite zero auttaa mua ja sitä voin ottaa ;).
     Mua pelottaa et tää henkilö on alkanu arvaa jotain, mut emmä silti voi syödä. Julkinen syöminen on kauheeta, jos se suostuisi edes menemään mihinkään picnickii tai subiin, että saisin syödä salaattia, voisin suostua. 200kcal kuitenkin ja jos en söisi muuta, päivähän olisi onnistunut, eikö vain? Tietenkin ehtona nurkkapöytä, ja mielellään ei ruuhka-aikaan.
    Mutta hampurilaiset ei käy, ei nyt, ei ikinä. En kuitenkaan halua rajottaa mun kavereitten ruokailua, omien ongelmien takia. Ei niitten tarvi tästä kärsiä, mähän se viallinen läski kuitenkin loppupelissä oon, ei ne.

Tää kesävaatevaihe on myös vähän ongelmallinen. Vaatteet itsessään on niin kovin kauniita ja on ihana hypistellä ohuita ja kevyitä kankaita. Ihmiset liitelevät niissä ohi kuin pienet keijut. Pienet ihmiset on niin kauniita. Tiedättekö kun ajatusmaailma on tälläinen, kun tämä nyt on, tietyistä sanoista tulee synonyymejä

laiha = kaunis = suosittu = menestyvä = onnellinen 

lihava = ruma = yksinäinen = syrjäytynyt = onneton

Mutta tämäkään ei koske kaikkia, kyllä minun mielestäni on olemassa myös pulleita ja kauniita ihmisiä. . Minä en kuitenkaan voi olla lihava ja onnellinen, eivät ne molemmat asiat mahdu mun vartaloon tai päähän.

Yritän tulla viikonloppuna jakamaan miten mulla menee huomenna + suuri hetki, käyn vaa`alla! Odotan ehkä jotain 48 kiloa, koska ainakin nyt vähän turvottaa, niin tuskin ainakaan alle. Saattaa olla enemmänkin, kunhan ei kuitenkaan ala vitosella, sitten en kyllä pysty lähtemään yhtään minnekkään.

polvillaan, siksi ei loput jalasta näy XD

Tässä vielä tilanne nyt, en nää oikeastaan muutosta, farkut on vähän löystynyt ja mun xxs kokoiset ihanuudet ei enää purista. Voihan se olla että ne oli normaalia isompi koko.

Mursu elämää

Mulle kävi aika jännä juttu täs muutama päivä sitten. Bongasin yheltä keskustelupalstalta tytön, joka kaipaili myös tukea laihdutukseen. Lähetin tytölle sähköpostia ja odottelin. Sama tyttö olikin aivan sattumalta lueskellut blogiani ja lähettänyt minulle viestiä, että haluaisinko alkaa "laihdutuskaveriksi". Juteltiin vähän aikaa KIK:issä ja naurettiin sattumalle. No sitten selvisi että asumme myös samalla paikkakunnalla (joka on siis todella pieni) ja käymme samaa koulua (jossa on vain pari sataa oppilasta ja kaikki tuntevat toisensa!)
     Aluks iski pieni muotoinen paniikki, mutta tää henkilö oli oikeesti tosi mukava ja ollaan nyt juteltu jonkun verran (terkkuja sinne, jos luet tätä :D). Ihan tajuton sattuma kuitenkin.

Muuten mulla on mennyt ihan perusrataa, hirveä koeryysis ja siks en oo päässy kirjottelee pariin päivään. Viimenen koe kohta ja sit voi alkaa valmistautuu kesään! Ongelmana tietenkin tää pahemman luokan ihrakerros ympäri kroppaa. Heinäkuus ois mukava viimestään olla rantakunnos. Kovalla vauhdilla siis eteenpäi. Oon päässy aika hyvin iltasyömisest eroon, ja koska en osaa syödä aamullakaan ja päivä menee koulussa, on nyt ollu aika helppoo (:. Pakko kuitenkin myöntää et himoitsen välillä jäätelöä. Ällöttää kaikki kakut ja karkit aikalailla, enkä osais oikeen ajatella syöväni niitä. Jäätelö on kuitenkin jotain aika ihanaa, ja ehkä jos onnistun pääsemään oikein alas kesällä, voisin saada syödä vähän LUVAN KANSSA (lupa syödä? Empä usko, mutta ainahan sitä voi haaveilla).

Näin yksi päivä kaksi melko ylipainoista nuorta äitiä työntelemässä lastenrattaita kahdestaan. Jäin jotenkin katsomaan, että molemmat näyttivät niin onnellisilta... En ole koskaa ajatellut että lihava voisi olla onnellinen, mutta tämä oli varmaan yksi ainoista hetkistä kun oikeasti ajattelin, että he ovat varmaan parhaita kavereita, vähän syöneet suklaata yhdessä raskauden aikana ja olleet... onnellisia? Heillä oli varmaankin hyvät miehet ja kaunis talo (sekä tietenkin ne söpöt vauvat). Ehkä lihavanakin voi olla onnellinen, minä en vain voi. Muut kyllä, jos haluavat.

Vielä yks asia mikä pitää saada jakaa teidän kanssa, ajattelin käydä lauantaina vaa-alla (tervetuloa taas vaakariippuvuus ja jakuvasti sillä ravaaminen...), ei tää tunnu luontevalt jos en oo joka hetki selvillä painosta, ahditaa vaan enemmän, vaikka alunperin tarkotus oli lievittää ahdistusta.

Hyvää kesää ja muistakaa että rantakunnossa ne on mursutkin ;)

Haaste

Säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa:

Kiitos paljon Aubree

2. Jaa haaste 8:lle bloggaajalle:

Aada
Marzu
Oona

Tiia
Ida
Niaina
Tuittu
EpiAda

3. Ilmoita näille 8:lle haasteesta

4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi:

1. En tiedä mikä syömishäiriö minulla on, en ole aina edes varma onko minulla mikään. Haluaisin kuitenkin tietää, mutta en voi saada virallista tietoa, koska en halua apua.

2. Olen aina halunnut laihdutuskaverin jonka kanssa voisi lenkkeillä, paastoilla ja jumpata yhdessä. Muuten vaan tsempata toista. Ajatus toisen tilanteen pahentamisesta kuitenkin ahdistaa.

3. Olen ehdoton salkkariholisti! Yhtäkään jaksoa ei voi skipata, vähintään netistä pitää katsoa. Yleensä olen liimautuneena ruudun luona tasan puoli kahdeksan.

4. Kakut ja muut ällöttävän minua useimmiten suunnattomasti, mutta rakastan jäätelöä! Sen syöminen ei oikein onnistu, mutta välillä syön ja sitten itken.

5. Koulu on minulle pakkomielle, haluan keskiarvon hipovan kymppiä. Nyt se on ollut yleensä 9,6-9,8. En tiedä panostanko siihen edes itseni takia.

6.Uskon elämän olevan ihanaa laihana ja kaiken muutenkin positiivisempaa.

7.Olen siivousfriikki ja yleensä koko huoneeni on tiptop. En voi istua säkkituolissani ettei se mene väärään asentoon. Joskus huoneeni on pahimpina masennus aikoina (en siis tietääkseni kuitenkaan ole masentunut!) kaukana täydellisestä "ei-yhtään-pölyhiukkasta" huoneesta.

8.Yritän pitää yllä pinnallista kuvaa itsestäni, koska usein ahdistun jos joku yrittää päästä lähelleni. Kaipaan kuitenkin kovasti ystävää jonka kanssa voisi puhua oikeasti merkityksellisistä asioista ja avautua.

:)<3

Eksyksissä elämässä

Tänään lenkillä enksyin metsään... En tajua miten näin pienessä paikassa voi edes eksyä. Päätin tehdä radikaalin lenkkireitin muutoksen ja tämä oli tulos. Kyllä sieltä metsän keskeltä kuitenkin ehdittiin vielä kotiin katsomaan neloselta Himoshoppaajan salaiset unelmat neloselta<3.
      Tavallaan olen vähän eksyksissä omassa elämässäni. Aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla, en tiedä mikä tai kuka olen. Tahtoisin olla vielä äidin ja isän pieni kullanmuru, mutta toisaalta janoan vapautta ja omilleen muuttoa. En uskalla kasvaa aikuiseksi, pelkäänkö vastuuta? Eniten pelkään että jään yksin, ei ole ketään tukemassa ja löydän itseni pienen pimeän huoneen nurkasta. Tuntuu että kaikki turvallinen katoaa ympäriltä ja tulee liikaa muutoksia. Minua pelottaa.

Olen aina unelmoinut sellaisesta täydellisestä elämästä (niinkun varmaan moni muukin). Kiinnostava ammatti, kaunis koti ja ihana mies. Kouluun yritän panostaa täysillä, en tiedä teenkö sen itseni takia vai siksi että vanhemmat voisivat olla edes joltain osin minusta ylpeitä. En ole saavuttanut mitään hienoa, en ole erikoisen lahjakas missään, enkä tiedä mihin naruun elämässä tarttuisin. En tiedä keneltä saisin tukea, minulla on paljon kavereita, mutten tunne että yhtään todellista ystävää, ei ketään jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut.

Pelkään tulevaa, kaikki pienetkin poikkeukset arkeen ja rutiineihin saavat minut tolaltaan.

Arvaatte varmaan kenen masu

Päiväni kuvina

Herään,en pääse sängystä ylös varmaan varttiin ja torkkutan vähän turhan monta kertaa, aamut ovat ihania, koska saa aloittaa uuden päivän, mutta ei se väsymystä pois vie. Heti kun jaksaa nousta, tulee taas paljon jaksavampi olo.

...koska en pääse ylös, pelaan hetken hayday:tä, johon olen totaallisen kokussa. Oon nyt pelannu sitä muutamisen kuukautta. Välillä naurattaa kun tajuaa paljon kello jo on ja sitten äkkiä sinkoaa ylös, että ehtii kouluun, välillä pysähdyn peilin eteen nauramaan kun paita on mennyt väärinpäin tai  muuta yhtä tyhmää. Onneksi tämä tilanteet huomaa jo kotona, enkä joudu julkisesti häpeämään itseni kanssa XD...

 

Samalla kun teen aamujuttuja, kattelen Huomenta Suomea telkkarista. Muuten en ole kovin kiinnostunut seuraamaan uutisia, mutta tämä pyörii koko aamun. Aina löytyy aikaa kuunnella usein oikeasti kiinnostavista tapahtumista ja mitenkäs sen aamun aloittaisi paremmin kun arvioimalla juontajien päivän asut :D?

Kosmetiikka koostuu näistä. Peitepuikko ja ripsari (tosin saatan käyttää jotain muutakin päivästä riippuen, esim. jos olen kovin kalpea lisään poskipunaa ja puuteria). Tietenkin pitää myös rasvata kädet, koska mulla ne kuivuu tajuttoman helposti. Kuvassa ei näy, mutta usein käytän myös hiuslakkaa ja jotakin kivan tuoksuista hajuvettä. Jos on oikein energinen olo, laitan musiikkia samalla soimaan ja tanssin samalla kun meikkaan ja laitan hiuksia (lisänä tietenkin älyttömän hieno lauluesitys).

-Tässä välissä lähden kouluun skopalla tai kävellen, mutta en kamalasti uskaltanut koulussa kuvailla-

No tunnollisena oppilaana teen läksyt heti koulun jälkeen (vaikken voi väittää että aina niin huolellisesti), jos on kokeita, alan yleensä lukea niihin (ainakin yritän), datailen tietokoneella tai liikun. Läksyt hoituvat samalla kännykällä chattaillen. Päivä jatkuu huomattavasti vähemmällä stressillä kun esseet ja esitelmät eivät odota tulevaisuudessa. Kokeisiin luku välillä vähän viivästyy (eh..), kun aina tuntuu olevan parempaa tekemistä. Tähän asti numerot ovat kuitenkin pysyneet siinä 9 ja 10 luokassa.

Illalla lähdin lenkille, ja aina sitä säikähtää silloin, miten kamalan lähellä kesä on! Ajattelen tosi usein jos meinaa energia loppua jotain oikein ärsyttävää tapahtumaa ja tuntuu kun kostaisin henkilölle juoksemalla kovempaa ja vielä vähän matkaa... On aivan ihanaa jos aurinko paistaa ja välillä saattaa tahti hidastua vain kun on niin kiva katsella ymärilleen. Sateessakin on ihan kiva lenkkeillä, ainakin jos on muuten lämmintä (ja yrittää lähteä lenkille jonnekkin metsäpoluille niin ei näytä niin kummalliselta juosta märkänä ympäriinsä)

Vähän epämääräinen juostessa otettu kuva...

Lenkin jälkeen käyn suihkussa ja kun sauna oli lämpimänä myös siellä. Mikä olisi ihanampaa lenkin jälkeen kuin kylmä suihku ja lämmin sauna? Rebtoudun ja ajattelen kaikkia mieltä painavia asioita, suunnittelen seuraavaa päivää, lasken kaloreita lauteilla makoillen.

Illalla vielä tietenkin salkkarit! Luin myös vähän kokeisiin ja käväisin koneella. Sitten simmut kiinni ja viimein nukkumaan! (kuva vähän epäselvä kun tosiaan nappasin sen juuri kun makasin sängyssä ja odotin unta).
Illan ihanin hetki on kun päivä on suoritettu kunnialla ja saa viimein käpertyä peiton alle...<3

Päiväni eilen (en syönyt mitään, niin ette saa ruoka kuvia).

Pullukka

Musta tuntuu että mun maha räjähtää! Ei, en ole syönyt sinänsä liikaa. Kalorit ovat 450, mutta söin 3 askia läkeroleja. En pysty olemaan missään asennossa kun kokoajan sattuu ja kouristelee niin paljon. Niinhän se menee, ahneella on kurja loppu.

Tietokone toimii taas, joten ajattelin kiinnostaisiko teitä "päiväni kuvina" - postaus?

Kuinka moni on katsonut subin "rakas sinusta on tullut pullukka" sarjaa? Aina kiroan pääni sisällä koko sarjan, mutta silti jokaikinen keskiviikko olen valmiina television edessä klo.21.00
     Viime jaksossa järkytyin, jakson "pullukan" avovaimo kertoi miehensä syövän kerralla 9 pihviä ja pari kiloa perunoita. Anteeksi mitä? Katsoiko kukaan muu, kuulinkohan varmasti oikein, eihän tuollainen ole edes fyysisesti mahdollista. Mies istui aina sohvalla monen litran mehukanisterin kanssa, ja tuskin oli light mehua.
     Enemmän minua toki thinspaa naispuoliset pullukat, mutta oli tuotakin mielenkiintoista katsoa.

Musta toi juontaja (Jenni) on ihan liian lihaksikas ,
ja jostain kumman syystä en oikee tykkää siit,
en tiiä miks :/

P.s rintaan on kans sattunut aivan kauheesti koko päivän, makaan vaan kippuras sängyl ku sattuu vaan nii paljo...