Pro ana

Mä oon välillä miettiny tätä ilmiötä, jota kutsutaan pro anaksi. Kyse on siitä että anoreksiaa pidetään elämäntapana, eikä sairautena ja pyritään olemaan "hyvä anorektikko". En ymmärrä miksi kukaan täysin terve ihminen haluaisi itselleen syömishäiriön, mutta eihän ihminen silloin ole terve jos ihannoi hengenvaarallista laihuutta ja pyrkii saavuttamaan sen.

     Tavallaan jokainen anorektikko, joka ei halua parantua on vähän pro ana. Olen aina hokenut itselleni, että sitten kun painan sen ja sen verran, olen tarpeeksi hyvä. En kuitenkaan ole vielä koskaan ollut itselleni tarpeeksi hyvä. Nytkin uskon että kun painan 38kg, sitten olen hyvä, eikä tarvitse enää laihduttaa. Enää en kuitenkaan lupaa itselleni mitään.

Kun joskus ensimmäistä kertaa ala-asteen viimeisinä vuosina aloin miettiä, että "hei pitäisköhän mun laihduttaa", oli se vielä aika rentoa. Korvalin oikeaa ruokaa herkuilla, enkä osannut vielä edes laskea kaloreita. Uskoin vakaasti, että esim. maitoa saa vetää niin paljon kun huvittaa, koska juomat eivät tuntuneet niin pahoilta kun ruoka. Nyt on melkein päinvastoin. En edes jaksanut seurata painoa ja välillä unohdin että piti laihduttaa.

En kuitenkaan koskaan lähtenyt laihduttamaan halusta olla anorektikko. Oikeastaan välillä söin vain todistaakseni itselleni, että kaikki on hyvin ja tää on ihan terveellistä laihduttamista. Olen vasta nyt alkanut sisäistää, että joku ongelman jyvänen mulla saattaa olla. Jättäydyn tahallaan pois kavereitten tapaamisista ja kaikista muutenkin sosiaalisista tilanteista, joissa voi mahdollisesti olla ruokaa tai ainakin pitää olla suunnitelma sen välttämiseksi. Päivän mittaa en oikeastaan ajattele kun kaloreita, ruokaa ja läskejäni. Ei mulla ole kamalasti puheenaiheita kavereitten kanssa, kun ei mua kiinnosta juuri muu kun laihdutus.
     En kuitenkaan tavoittele syömishäiriötä, haluaisin olla vain laiha. Ajattelen myös, että kun olen tarpeeksi laiha voin taas olla sosiaalinen ja onnellinen. Nyt kaikki tuntuu vain olevan laihdutukseen tiellä.

En oikeastaan tahtoisi edes olla syömishäiriöinen, enkä tiedä olenko. Saattaahan se olla, että olen vain luonteeltani vähän outo? Ihannoin laihuutta suunnattomasti, mutten kuitenkaan ihannoi syömismörköä. 

Ehkäpä ongelmat hellittävät vähän muutaman kilon päästä...

Pillerit!

Noniin ja tänään olin siis Amelian kanssa kaupungilla. Miten voikin olla niin helppoa, kun ei tarvitse selittää toiselle miksei syö! Oli aivan ihanaa tutkia varmaan melkein pari tuntia (empä tajunnut kelloa katsoa, mutta aika lensi) pilttien, puurojen, karkkien, leipien, juustojen, keksien jne jne kaloreita! Nyt olen taas entistä fiksumpi (taino tietyllä osa-alueella vain...)
     Ihan ensiksi voin kertoa näistä pitkään jauhamistani pillereistä!


Ideahan tableteilla on, että niitä otetaan aina ennen ruokaa 1-3 hiilarimäärän mukaan ja niiden pitäisi estää (ainakin osan) hiilarien imeytymisen. Pakkaus lupaa melkeimpä varman tuloksen ja kuun taivaalta. Epäilyttää, mutta olen ihan innoissaan.

Paketissa on 60 tablettia ja se maksaa 22,40€. Maksettiin Amelian kanssa puokkiin ja jaettiin pillerit.

Pakkauksessa luki, että alle18vuotiaiden pitäisi neuvotella lääkärin kanssa ennen aloittamista (ei onneksi paljon kuitenkaan puutu ikää) ja ne ovat kielletty henkilöiltä joiden bmi on alle 18,5. Hupsista kahta kohtaa tuli rikottua, mutta jos pillerit eivät auta, tuskin se noista seikoista johtuu. Jos päätät testata, tutustu ensin tuotteeseen, siltä varalta ettei se sovikkaan sinulle.
     Kerron toki miten tuntuu tehoavan kun pääsen kokeilemaan.



Ja vielä muuten yksi asia mitä pitää suositella, muksun kukkakaalisosetta, yhdessä purksisa on 22,5kcal! (Tarkitsin vielä muksun sivuilta äskön, että kyllä vain: 18kcal/100g). En ole maistanut, mutta aijon kyllä. Jotenkin kuitenkin muistelen meidän katsoneen purkista, että kaloreita on 36, ja niin sanoo kalorilaskuri, hmm... Jokatapauksessa pienin määrä, mitä olen noissa tähän asti nähnyt ja luulisi tuollaisen lämmitettävän soseen olevan vielä täyttävääkin.

Näitten ruokien mitä voisin syödä, lisäksi löytyi sitten tietenkin kaikki kamaluudet:

Kilo lihapullia. Oikeasti, KILO?

Epämääräisiä pussiruokia, jotka sisältävät kai pastaa.

Daimpullia, en ole ikinä tälläisiä kyllä ennen nähnyt!

Angry birds donitseja, osaan kuvitella kuinka rasvaisilta ja
kumisilta nämä maistuisivat, yök...

Monen kammotuskaappi, Ben&Jerry`s...

Luin juuri Pandan facebook-sivuilta uudesta karkkipussista
(sininen pussi). Se sisältää kaikkia eri jälkiruoka makuja suklaana.
Muistaakseni esim. juustokakkusuklaata.

Ja viimeisenä tämä kamaluus, lähes koko komeudessaan!

Mutta oli tosi kiva päivä. Mut pakko myöntää mun epäonnistuminen tänne. Piti paastota, mutta söin:
-200g mansikoita           80kcal

-askin läkerol salveja     25kcal 

-0,5l sprite zeroo           6kcal

=111kcal 

Olen huono ihminen... Kalorit sinänsä hyvin, mutta 0 olisi ollut niin paljon parempi.
      Sovitin kahtia 25/32 kokoisia farkkuja (vastaa kai xxs-xs) ja voi että näytin niin paksulta! Ne meni kiinni, eikä sinänsä puristanut, mutta korosti oikein extra paljon jokaista ylimääräistä kiloa. Jos olisin ainakin 7kg kevyempi, voisi näyttää ihan hyvältä? Ostin toiset thinspofarkuiksi, ne näyttää varmaan ihanalta sitten kun on vähän löysät, eikä tollaset makkarankuoret. Sovituskopit ovat ihan kamalia, en halua enää mennä niihin. Oli aivan kamalaa nähdä itsensä joka kulmasta ja niin läheltä. Lamaannuin nähdessäni jalkani, en ole ajatellut että ne ovat NOIN ISOT! Ja sovituskoppien pitäisi vielä hoikentaa...

Kaupunkikävelyn jälkeen kävin vielä lenkillä ja nyt sitten peiton alla datailemassa, että semmoinen päivä tänään (:


P.s. Kaikki vaa-at näyttää ihan eri lukemia! Painan nyt siis 44-46, ja tää kahen kilon haarukka on ihan liian suuri tietämättömyys... Mistä tiedän mikä on oikeassa?

Juokse läski, juokse!

Huomenna käyn ostamassa niitä laihdutuspillereitä! Lisäks pitäis muistaa patterit vaakaan.

Tajusin jälleen kerran, että pitäisi alkaa liikkua enemmän, aina vaan makaan väsyneenä kotona ja nukun. Ei se käy, pitää nousta ylös ja lähtee juoksemaan, ees hölkkään tai kävelemään, mitä vaan kunhan se kuluttaa kaloreita!
     Nyt mun uus sääntö on myös hyppiä 1000 x-hyppyä päivässä, sama se monessa osassa, mut tuhat pitää tulla täyteen ennen nukkumaan menoo.

Mun kesätyöpaikassa oli sellai jännä vaakatuoli. Kun siihen istu, se näytti painon. Vaatteet päällä, kengät jalassa ja vettä lasin juoneena, se näytti 44.1kg. Veikkaan et aika alakanttiin meni, kun oma vaaka näyttää 2kg enemmän just herättyä.

Välillä mä mietin, mitä mä tavoittelen laihuudella. Onnellisuutta tietenkin ja rakkautta, mut miten mä sillon joskus onnistuin yhdistää ne laihuuteen? Kyl mä haluan tuntea mun jokaisen luun ja nähdä (muka) vaarallisen pieniä lukuja vaa-alla. Musta olis vaan hienoo painaa vaikka 25kg, ei mitenkään kammottavaa. En kuitenkaan oikeasti usko, että olisin kaunis silloin muitten mielestä. Kuitenkin ajattelen usein peilin edessä olevani ruma, koska olen läski. Ajatukset on liian sekavia, kun haluasi olla rakastettu, mutta silti eristäytyy muista, haluaisi olla kaunis, mutta suree enemmän paria kiloa, kuin lähteviä hiuksia. Mutta on mulle ihan oikein, että jään yksin, kun oon tälläi laiskalöllerö.

Huomenna tuun sit pilleripostaa (:!

Ihmepillerit ja hokkuspokkkuskonstit

Alan käyttää tästä mun kaverista (josta siis olen kertonut aikasemminkin, mutta kertauksen vuoksi hän jonka kanssa juttelin ja joka sattumalta asuikin samalla paikkakunnalla) nimeä Amelia. Mietin vähän aikaa uskallanko käyttää oikeaa nimeä, mutta kun en käytä itsestänikään, parempi näin.

Eli olin Amelian kanssa eilen ja toissapäivänä (ylieilen!), ajateltiin että testattaisiin yhtiä laihdutuspillereitä ja juomaa, joitten pitäisi vähentää hiilarien imeytymistä. En ainakaan itse henkilökohtaisesti oikeastaan edes odota isompia muutoksia, mutta onhan sitä aina kiva kokeilla. Oikotietä onneen ei ole, mutta tuskin laihdutusta edistävät pillerit lihottavatkaan. Kerron kuvan kanssa sitten lisää, kun kyseiset tabut on kaapissa.

Mittailin tänään vaihteeks vähän reiden ja käden ympärystä niin voin verrata myöhemmin, nyt olen vielä vähän paksukainen, mutta kyllä musta viel tulee laiha!

Reisi (paksuimmaskohtaa) oli 42,5cm:

supervainoharhasena piti sutata kynsilakatki,
ku ne oli vähän turhan persoonalliset... D:

Sit käsi paksuimmast kohtaa (siit habasta, tai mun tapaukses alleista), oli 19,5cm:

Reidest pitäis saada semmoset vähintää 7,5cm pois, mut kädestä riittäis ihan 3-5cm, tietenki molemmist sais lähtee enemmä, mut uskoisin täl hetkel et sit vois alkaa olla iha hyvii mittoi jo, vai olisko? No mä mietin asiaa uuestaa ku saavuttaisin ees tän hetkiset tavotteet eka.

Kuulin äidin taas juoruamassa puhelimessa kuinka en syö, miksi sen pitää levittää koko maailmalle? Ymmärtäisin vielä jollekkin yhdelle kaverille avautumisen, mutta kampaajalle, työkavereille, pikkusiskon kaverin vanhemmille jne, miksi? Oon monta kertaa pyytäny ettei mun asioita leviteltäis tollee, mut nauraa vaa ja sanoo et saa puhuu mitä huvittaa.

Kaikki paha johtuu siitä, etten ole laiha

On ollu pari päivää lämmintä ja aurinkoista ja sitten sadetta ja ukkosta. Toivottavasti tää kesä pysyy sellasena ihanan helteisenä, sit jaksaa taas talvella palella senkin eestä !

Nyt on kuitenki sellai tilanne et mul on pienimuotoinen ongelma. Oon nähny täs välil yht poikaa, joka kai jollai tasol tykkää musta, tai sit kuvittelen liikoi. Jotenki tuntuu vaa omituiselta kun toinen on kokoajan halailemas, silittämäs, kutittamas ja muuten vaa hiplaamas ja kehuu jotenki kokoaja. Oon varmaa ollu kauheen tyly ku oon pelästyny niin paljon. Miten kukaan poika voi olla mulle toillai ku oon näin läski, lauta ja ruma? Käveltiin eilen kaupungilla eikä se katellu ketää muut tyttöö vaik ohi käveli kaikkia täydellisiä hoikka jalkoja, miksi? Ei mulla oo sellasii jalkoi ja ihanaa laihaa masua.
     En mä voi seurustellakkaan alkaa, koska säännöllinen tapailu johtais väistämättä ruokaan liittyviin tilanteisiin, en pystyis olee tän kehon kaa kenenkää toisen kanssa... Joten oon ollu tahtomattani vähän tympee, koska mua pelottaa. Mua pelottaa ettei kukaan voi koskaan välittää musta. Tahtoisin kyl joskus elää onnellisena mun tulevan miehen kanssa, emmä tahdo jäädä yksin. Nytkin mun yks suurimmista peloista on yksin jääminen. Ahdistaa kasvaminen, enkä taho itsenäistyä, jos se tarkottaa että elän itseinäisesti yksin, ilman läheisiä. Mun tuleva opiskelupaikka on luultavasti kohtalaisen kaukana vanhemmista, ja tuntuu et en haluu hylätä niitä. Ei äitikään koskaan mikään ihanne vanhempi oo ollu, usein oon saanu kuulla kuinka huono ja riittämätön oon tai kuinka teen aina kaiken väärin, olen myös itsekäs, rasittava ja kaiken pahan alku ja juuri, en voi väittää että mikään niistä syytöksistä ois mua kasvattanu oikeaan ja henkisesti terveempään suuntaan, muttei se tarkota etten mä mun vanhempia rakastais. Inhotkoon ja haukkukoon mua vaan, mut emmä silti halua olla yksin.
     Yleensä nuoret on tässä iässä just sillä kynnyksel kun aletaan ehkä jo ettiä sitä omaa vuokra-asuntoo, vähintään odotellaan sitä innolla. Mä tiedän minne muutan, milloin suurinpiirtein, mutta kyllä se pelottaa, eikä  siihen liity kamalasti positiivisiä ajatuksia. Pelottaa et istun vaan jossain pimeessä asunnossa yksin, eikä kukaan muista ees mun olemassa oloa. Mutta ehkä sitkun mä olen pieni, oon jotenki tärkeempi ja mua rakastetaan?

Loma fiiliksiä ja jäätelö stalkkailua

Kesä tuli sitten ihan puun takaa ja tänään olikin jo tosi lämmin ja löysin itteni ottamasta aurinkoa terassilta. On vaan jotenki vaikeeta ku jalat leviää heti puol metriä kun ne laittaa maahan, sama juttu ku istuu ! Sain jo pienet rusketusrajatkin. Jos ehin karistaa kiloja nopeeseen tahtii, vois olla kiva mennä rannalle ruskettuneena.

Huomioikaa et makaan selällään

Oon koko viime viikon hengaillu tän tytön kaa, josta kerroin viime postaukses. Muiden kitatessa päättäreissä siideriä, kaljaa, viinaa jne, me eleltiin light limulinjalla ja läkeroleilla. Väitettiin kaikille et oltiin just vedetty puol kiloa irtokarkkeja, en tiedä uskoko kukaan. Ihmiset heilu ympärillä ihan sekasin ja jotenki tuli ilonen olo, kun ne kaikki alkoholin kalorit ei ollu mussa/meissä. Syömättömyys olis niin turhaa jos kittais viikonloppuna kaiken juomina takasin. Joku light siiderikin sisältää reilusti yli 100kaloria. Elän sitten kun olen laiha, nyt keskityn vaan tähän tärkeimpään, eli sinne tavoitteeseen pääsemiseen.
     Perjantaina muuten maistoin ekaa kertaa elämässäni calipoja (hedelmämakuses purkis 25kcal ja mustas 30kcal), oli aika hyviä, suli vaan hirmu nopeesti ja puolet jäi purkinpohjalle täplikkäänä nesteenä.

Mun vaa`asta on vissii loppumas patterit, se näyttää jo 45 alkavii lukuja, joka ei kyl oo nyt kovin mahollist peilin perusteella, ei todellakaan ole! Käyn ostaa uuet patterit ja tuun sit kertoo mitä se sanoo.

Tähän haluun viel tehä listan kesän uutuusjäätelöistä ja tutuista klassikoista
(koska oon stalkkeri ja rakastan tutkia tuotteitten kaloreita, vaikkei niitä saiskaan suuhun pistää)

Kismet jäätelö:

-220kcal

Maitojäätelö:
~appelssiinimaito -643kcal (koko pakkaus)
~maitokaakao -655,5kcal

Jättis kaktus:

-340kcal

Marabou:

-214kcal

(tämä tieto perustuu kalorilaskuriin,

koska en löytänyt miltään sivulta suoraa)

Fazerina:
-245kcal

Pingviini kaneliomena:
-1062kcal

Mansikkatuutti:

-180kcal

Kuningatar tuutti:
-154kcal

Geisha:

-240kcal

Classic, Kerrossuklaa:

-350kcal

Hurmaava suklaa pikari:
-230kcal

En tosiaan tiedä mikä idea täl stalkkauksel on, mut se on vaa kiinnostava tietää paljon mikäkin sisältää kaloreita xD...

Muistakaa käyttää aurinkorasvaa ja pitää kiva kesä<3!