Mä oon välillä miettiny tätä ilmiötä, jota kutsutaan pro anaksi. Kyse on siitä että anoreksiaa pidetään elämäntapana, eikä sairautena ja pyritään olemaan "hyvä anorektikko". En ymmärrä miksi kukaan täysin terve ihminen haluaisi itselleen syömishäiriön, mutta eihän ihminen silloin ole terve jos ihannoi hengenvaarallista laihuutta ja pyrkii saavuttamaan sen.
Tavallaan jokainen anorektikko, joka ei halua parantua on vähän pro ana. Olen aina hokenut itselleni, että sitten kun painan sen ja sen verran, olen tarpeeksi hyvä. En kuitenkaan ole vielä koskaan ollut itselleni tarpeeksi hyvä. Nytkin uskon että kun painan 38kg, sitten olen hyvä, eikä tarvitse enää laihduttaa. Enää en kuitenkaan lupaa itselleni mitään.
Kun joskus ensimmäistä kertaa ala-asteen viimeisinä vuosina aloin miettiä, että "hei pitäisköhän mun laihduttaa", oli se vielä aika rentoa. Korvalin oikeaa ruokaa herkuilla, enkä osannut vielä edes laskea kaloreita. Uskoin vakaasti, että esim. maitoa saa vetää niin paljon kun huvittaa, koska juomat eivät tuntuneet niin pahoilta kun ruoka. Nyt on melkein päinvastoin. En edes jaksanut seurata painoa ja välillä unohdin että piti laihduttaa.
En kuitenkaan koskaan lähtenyt laihduttamaan halusta olla anorektikko. Oikeastaan välillä söin vain todistaakseni itselleni, että kaikki on hyvin ja tää on ihan terveellistä laihduttamista. Olen vasta nyt alkanut sisäistää, että joku ongelman jyvänen mulla saattaa olla. Jättäydyn tahallaan pois kavereitten tapaamisista ja kaikista muutenkin sosiaalisista tilanteista, joissa voi mahdollisesti olla ruokaa tai ainakin pitää olla suunnitelma sen välttämiseksi. Päivän mittaa en oikeastaan ajattele kun kaloreita, ruokaa ja läskejäni. Ei mulla ole kamalasti puheenaiheita kavereitten kanssa, kun ei mua kiinnosta juuri muu kun laihdutus.
En kuitenkaan tavoittele syömishäiriötä, haluaisin olla vain laiha. Ajattelen myös, että kun olen tarpeeksi laiha voin taas olla sosiaalinen ja onnellinen. Nyt kaikki tuntuu vain olevan laihdutukseen tiellä.
En oikeastaan tahtoisi edes olla syömishäiriöinen, enkä tiedä olenko. Saattaahan se olla, että olen vain luonteeltani vähän outo? Ihannoin laihuutta suunnattomasti, mutten kuitenkaan ihannoi syömismörköä.
Ehkäpä ongelmat hellittävät vähän muutaman kilon päästä...
Sen verran mitä sua tunnen niin voin todellakin sanoa että olet syömishäiriöinen. Kenties ja luultavasti sulla on jopa anoreksia.
VastaaPoistaNii, kauhee sekavaa jotenki :/
PoistaEi kyllä noiden juttujen perusteella lähtisi epäilemään anaa.
PoistaOot nii ihana ku pystyt kirjottaa tämmösiä ajatuksia tänne ja oot nii fiksu ku tiedostat nää asiat. Tsemppiä ♥
VastaaPoistaAivan ihanasti sanottu, kiitos<3
PoistaVoin samastua tähän tekstiin todella hyvin <3
VastaaPoistaHyvin kirjotettu, oli tosi selkolukuista tekstiä :)
Kiitos kauheesti :)!
PoistaHei! Luulen kans et sulla on syömishäiriö ja nämä kaikki ajatukset tuntuu niin tutuilta. "Kun olen laiha, niin olen onnellisempi ja voin lopettaa laiduttamisen ja olla onnellinen". Näin ainakin itse ajattelen, vaikka samalla tiedostan itsekin että "täydellistä" elämää en tule koskaan saamaan. Siltikään en pysty lopettamaan, niin kauan sitä kai on jo sairastanut...
VastaaPoistaMutta tykkään tosi paljon sun blogista ja olis kiva jos kävisit vilkaisemassa munkin blogia! :) Vielä se on aika alkuvaiheessa, mutta kuitenkin. Osoite on http://feelpurebeskinny.blogspot.fi/
Tavallaan kiva tietää ettei ole tilanteessa yksin :)
PoistaHeissan.
VastaaPoistaMä luin just sun blogin alusta tähän päivään ja motivoiduin ihan 100%!!
Kiitti ku mainitsit ton shapeupin. Kätevä :3
Oot jo nyt laiha mut jokanen päättää ite mistä tykkää ja itekkin tavottelen painoa 40.
Hirveesti tsemppiä ja haleja!
Mäki harrastan sitä et luen mun löytämiä blogeja kokonaan alusta loppuun : D, tosi hauskaa et joku on tehny nii miun blogille :)
PoistaOlis tosi kiva jutella KIKissä laihdutuksesta, jakaa vinkkejä tai muute vaa jutella samanhenkisen ihmisen kans. Oon ite sairastanu syömishäiriötä koht 4-vuotta. Oon 19-vuotias. KIK nimi on Karoliinuu
VastaaPoistaEn tiedä uskallanko hirveesti ottaa kik kontaktei blogin kautta, kun välillä on omaki nassu profiilikuvana :/
PoistaTeetkös uuen pstauksen kohta??? Odotan innolla jo:)
VastaaPoistaIhana kommentti ja tottakai :D
PoistaSiin postauksen XD
VastaaPoistaXD
PoistaMoi vaan. Näyttää siltä, että sulla on anoreksia. Voit parantua siitä. Suuntaa lääkärille hän auttaa, koska pystyt kyllä olemaan onnellinen ja sosiaalinen, vielä joskus vaikka se nyt tuntuisikin mahdottomalta. Jos et hae apua, tätä mahdollisuutta ei enää ole, ja sä ansaitset tämän mahdollisuuden. Rohkeasti vaan haet apua! :) Tsemppiä
VastaaPoistaTosi kiva kun joku vaivautuu sanomaan ton ääneen, mutta mun on pakko myöntää etten mä oikein halua apua. Mutta ajattelen asiaa uusiksi, kun olen vähän laihempi (:
Poistamä haluisin laihtuu että yks poika huomais mut (: mulle on aina sanottu että hyi helvetti ku oot nii läski ja että mun pitäs laihtuu.. ja mä aattelin että se poika ei varmana huomaa mua ku oon läski ja nii joten voisikko antaa laihutus vinkkejä ku mä en oo ite pystyny siihe ? (:
Poistajoo mie en tarvikkaa ennää vinkkei ko se pooika sano ett mie oon täydelline just tämmösenä ko oon ja sen jäläkee se kysy että alahanko olee (: kiitän mut tää likka ei tharvii aphuu(: kiitos kumminki !
PoistaKiva kuulla, että kävi hyvin :3
Poistatyhmiä ootte saatanan idiootit !!!!
VastaaPoistaEipä toi sunkaan kommentti erityisen fiksu ollu (:
Poista" En ymmärrä miksi kukaan täysin terve ihminen haluaisi itselleen syömishäiriön, mutta eihän ihminen silloin ole terve jos ihannoi hengenvaarallista laihuutta ja pyrkii saavuttamaan sen."
VastaaPoistaItse osut tässä naulan kantaan. Kannattaa oikeasti mennä sisimpään ja pohtia tätä ilmeisesti hyvin intensiivistä laihuuteen pyrkimistäsi. 38 kiloa ei ole hyvä tai edes hyvännäköinen paino kenelläkään yli 12-vuotiaalla.
Mene edes lääkärille tai opiskelupaikkasi terveydenhoitajalle juttelemaan asiasta. Ehkä jonkun ammattilaisen mielipide auttaisi sinua tässä vaiheessa paremmin kuin blogivierailijoiden tai puoltuttujen ohjeet. Ainakin saat sitten toisen, puolueettoman ihmisen näkökulman asiaan.
Minusta vaikuttaa siltä että sinulla on anoreksia. Kun paranet siitä, uskon vahvasti että huomaat elämäsi olevan paljon antoisampaa kuin nyt, kun se ei koostu pelkistä kaloreiden laskemisista ja dieeteistä intoiluista.
Ja vihjeenä kaikille jotka ovat hakeutumassa väärään suuntaan kauneusihanteensa kanssa: vaikka naiset ovatkin toisilleen susia jotka vahtivat toistensa kroppia, miehet pitävät vähemmän laihoista naisista: http://uk.askmen.com/daily/austin/49_fashion_style.html
Itse inhosin teini-iässä leveää lantiotani, mutta nyt 24-vuotiaana se on yksi vartaloni lempipiirteistä. Olen myös saanut muodoistani kehuja miehiltä. Ja normaalipainossa olen aina liikkunut.
Tsemppiä häiriösi kanssa kamppailuun!
Kiitos vastauksestasi, en vaan koe olevani "tarpeeksi sairas ja laiha" että tarvitsisin apua :/
PoistaOlet ihan selkeästi anorektikko ja suosittelen todella hakemaan apua, mitä aiemmin, sen helpompaa se vielä on. Olet ihan älyttömän laiha ja se EI ole kohteliaisuus! Terveennäköinen, elävä ihminen on aina kauniimpi kuin törröttävät luut ja littana takapuoli. Mieti niitä kaikkia oireita, joita anoreksia ajan myötä aiheuttaa ja hae vaikka motivaatiota parantua googlaamalla niitä. Mm. ihmeellisten karvojen kasvaminen kaikkialle, lapsettomuus, munuaisten tuhoutuminen... Ratkaisu ongelmiisi ei ole laihduttaminen vaan itsetunnon kohottaminen. Kirjota paperille kaikki ne lauseet jotka alkavat "Kun painan X kiloa..." ja korvaa se sanoilla "Kun minulla on parempi itsetunto. Voit myös listata paperille kaikenlaisia ajatuksia syömisestä ja muusta ja miettiä sitten kenen ajatuksia ne on, anoreksian, muiden vai sinun. Joku huomaa kyllä jossain vaiheessa syömishäiriösi, pahimmassa tapauksessa vasta silloin kun se on jo niin pitkällä, että joudut suoraan laitokseen tai kuolet. Haluatko parantua nyt kun se on vielä paljon helpompaa vai vitkastella vielä muutaman kilon (ja taas muutaman..) ja joutua lopulta laitokseen ja elää loppuelämäsi parantumattomien muistutuksien kanssa tästä sairaudesta? Kuka tahansa terve ihminen valitsisi keskittyä ystäviin, perheeseen, kouluun ja tulevaisuuteen yms. asioihin laihduttamisen sijaan, jos et valitsisi, voit päätellä oletko terve vai tarvitsetko apua. Etsi netistä anoreksiasta parantuneiden blogeja niin näet miksi kannattaa vaihtaa suuntaa.
PoistaItse sairastuin masennukseen ala-asteen alkupuolella, mutta vasta yläasteella myönsin että minulla on sairaus, ja vasta lukion jälkeen hain apua (lukiosta pääsin 2011). Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Älä lykkää avun hakemista! Laihuus voi tuntua ihanalta, tiedän. Sama kuin masentuneelle on turvallisemman oloista velloa pahassa olossa ja itsetuhossa kuin yrittää olla iloinen. Surullisuus on helpompaa kuin väkinen iloisuus. Samoin voisin kuvitella että syömättömyys on helpompaa anorektikolle kuin itsensä syömiseen pakottaminen. Joskus täytyy tehdä mitä ei haluaisi, jos sen tietää että se on itselle hyväksi.
VastaaPoistaSöin lääkkeitä reilun vuoden, kävin terapiassa puoli vuotta, ja olin sairaslomalla 3-4kk. terapeutti totesi minut terveeksi kesällä 2012. ero poikaystävästä viime talvena on tuonut oireet kuitenkin takaisin. Lääkkeet hieman selkeytti ajattelua, tiedän nykyään mikä on totta ja mikä "masennus-ajattelua". Mutta masennus ja ahdistuneisuushäiriö värittävät edelleen elämää. Jälleen lykkään avun hakemista, haluan pärjätä itse. Mutta tiedän ettei tämä ole järkevää. En ole viiltänyt, ottanut alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, lyönyt tai kolhinut itseäni tahallaan uudenvuodenaaton jälkeen. Jos sorrun minkäänlaiseen itsetuhoon, haen apua heti uudestaan. Ja siitä en lipsu. Toisena tärkeänä rajana pidän ihmissuhteitani. Jos ne kärsivät ja tiedän sen johtuvan masennuksesta, haen apua. Koulu ei ole koskaan kärsinyt masennukseni takia, se on huono mittari tähän.
Sinulle neuvoisin, että laske painoindeksisi ja päivittäinen kalorimäärä mitä syöt. Jos painoindeksi tai tavoitepainon painoindeksi on alipainoa, hae apua. Jos olet normaali- tai alipainoinen ja syöt silti alle 2000kcal päivässä, hae apua. Selkeät säännöt auttaa ainakin itseäni määrittämään, pärjäänkö itse vai tarvitsenko terapiaa ja lääkkeitä.
Tosi kiva mun ihmiset osaa kommentoida näinkin asiallisesti! Paljon tsemppiä sulle masennuksen kanssa kamppailuun<3
PoistaJa juu kalorit tulee laskettua päivittäin ja painoindeksikin melko selvillä :/
Oikeesti oot niin paras blogaaja♥ Oon lukenut blogisi alusta tähän päivään asti:) jatkan myös lukemista:) Ihalein sun kirjoitus taitoa ja sitä kuinka laiha olet<3♥ olisipa mullakin tommonen vartalo:) Onnee♥ saavutat varmasti tavoitepainosi:)
VastaaPoistaTerveisin: Läski tyyppi:/
Mulle tulee ihan tajuttoman hyvä mieli, jos joku kehuu mun kirjoitustaitoa, koska oon aina rakastanut kirjoittaa, mutta ajatellut, että oon siinä melko huono :/. Kiitos!
PoistaMääki laihdutan (mun blogi on http://pro-anabest.blogspot.fi/ ) sori mainostus, mutta voitko antaa laihdus vinkkejä.........
VastaaPoistaEiköhän niitä vinkkejä tuu omaan päähän aika nopeaa tahtia 3:
PoistaPaljonko painat? Mä oon lihava (oikeasti) .. Mut silti pelkään anorektiaa :(
VastaaPoistakatoppa tää https://www.youtube.com/watch?v=DTTyBKPkN98
VastaaPoistaÄlä koskaan ajattele, että kaikki on paremmin kun saat tiputettua vielä 2 kiloa. Mä olen 32-vuotias "parantunut" syömähäiriöinen ja olen tuhlannut viimeiset 10 vuotta elämästäni odottaen, että kaikki muuttuu paremmaksi kun treenaan enemmän ja syön vähemmän. Elämä ei ala kahden kilon päässä, se loppuu gramma kerrallaan. On surullista miten olen tuhlannut oman nuoruuteni kuvitellen että olisi muka olemassa jokin vaa'an luku jossa sitten olisin tyytyväinen ja elämä vain alkaisi kuin taikaiskusta, kun ongelma ei ole koskaan oikeasti se paino. Ole kiltti ja käy puhumassa jonkun kanssa, mopo lähtee käsistä niin kovin helposti ja paraneminen on aina vaikeampaa kuin sairastuminen. Jaksamisia.
VastaaPoistaJos jatkat laihduttamista ja oot alle 35kg oot sairas! Mitä vähemmä syöt sen vähemmätn sun aivot aattelee!!! Syö jottai nii tajuut et mikä on järkevää ja mikä ei tsemppii kauheesti... ite olin bulimikko jo 12 vuotiaana ja nää kolomisen vuotta on menny aika hyvi parantumassa oon itekki!
VastaaPoistaMoikka mäkin oon kovasti miettiny Pro anaan liittyviä asioita Se maailma jotenki vetää mua puoleensa jo ala asteella katsoin niitä kuvia kadehtien. Pari vuotta sitten laihdutin kovasti ja painoin 39 kg mun vanhemmat kuitenkin puuttu siihen ja vei mut painokontrolliin mä aloin syömään ihan normaalisti ei mulla oo mitään sairautta. Ei menny ees kauaa ja olin taas normaali painossa
VastaaPoistamielessä kuitenki oli ajatus sit ku muutan omaan kotiin haluan olla oikeasti laiha, mun tavoitepaino olis siis alle 36 kg
mä olen myös masentunu mut en tiedä miten saisin apua. Tiedän kyllä ettei äärimmäinen laihuus ole kaunista mutta musta Se on. Tää saattaa mennä ihan överiksi mut oon taas alkanu laihduttaa, mä tiedän miten vaarallista se on ja mihin se voi johtaa mut haluan olla laiha syömättömyys ja kontrolli on se mitä haluan. Nyt painan 53 kg tavoitteeni on että paino alkais kolmosella. Tää toinen maailma vaan vetää mua puoleensa....
paljon tsemppiä sulle toivon et paranisit <3
tarkoitus oli kirjoittaa kommentti bogin pitäjälle, mutta pakko vastata sulle anonyymi. Miksi haluat näyttää laihalta tikulta, jolla ei ole naisen muotoja, ei rintoja, jolla vaatteet eivät näytä hyvältä, jonka kroppa näyttää kuin 8 vuotiaalla? Miksi et halua saada hyvännäköisiä lihaksia kehoosi vaan haluat vain olla yhtä nahkaa? Toivon todella, ettet ole laihduttanut tämän puolenvuoden aikana. Te kaikki laihduttajat olette niin hemmetin nuoria!!! miettikää vielä vuosia eteenpäin ja onko edelleen sama fiilis, takaan että ei ole! Näytätte hyvältä semmoisina kuin olette ja lopettakaa peiliin tuijottelu :D oon niin hassua kun itse (nyt 22v) en miettinyt teidän ikäisenä yhtään painoani vaikka en ollutkaan mikään tikku.Se on vain ihan tyhmää, koska murrosiässä paino nousee ja niin kuuluukin, älkää hyvät ihmiset stessatko siitä! Syökää normaalisti terveellisesti ja urheilkaa niin ette liho. Opetelkaa ne normaalit elämäntavat jo nuorena eikä mitään yksi äkkielipä ja vettä päivässä! Te ette tule olemaan anorektikoita koko elämäänne, se"ilo" loppuu jossai vaiheessa kun joku puuttuu pelii ai tajuatte itse lopettaa! Mitäkun olette menneet sairaalakuntoon ja saatte tietää ettette saa koskaan lapsia koska kehonne on aivan tuhottu laihduttamisesta? Onko se kiva? Mietitte vuosia myöhemmin, että helvetti olin tyhmä nuori! Takaan, että teille tulee nämä ajatukset! Hukkaatte elämänne vain noilla touhuilla! Tässä mun puhe jja saarna tälle illalle, nyt menen ylpeänä sohvalle katsoman leffaa ja syömään karkkia, koska on viikonloppu ja arkipäivinä syön terveellisesti ja urheilen, niin se paino pysyy kurissa ja saa nuttia elämästä ;)
Poista