29.9.2013

Video (tai ainakin ääni)

Mua jännittää... Tää on tavallaan kai videopostaus? Onhan se video, ilman vaan mun nassua. Sitä en ole vielä valmis näyttämään. Tohon tuli vaan turhaa pälätystä, ja en ota vastuuta siitä, että siinä tuhlaa elämästään yli 10minuuttia. Halusin kuitenkin niin kovasti kokeilla vähän jotain uutta.

Et menetä mitään jos et kuuntele :,)






21.9.2013

Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä itse.

Mä en oikeesti jaksa tätä jatkuvaa heikotusta ja ahdistusta. Haluan olla laiha, mut kaikki on niin sekavaa. En osaa, enkä halua lopettaa laihdutusta, mutten silti jaksa tätä. Joka paikkaan sattuu,  väsyttää, pyörryttää, oon niin yksin...


Mulle tuli juttelemaan yksi blogini lukija, joka oikeasti on saanut mut ajattelemaan tätä kaikkea, enemmän kun kukaan muu. Ehkä mulla oikeasti on jonkunlainen ongelma?

"Miksi sää haluat aiheuttaa itselles kuoleman? Sulla on selvästi kroppa huonossa kunnossa"

"Tiiäks miks susta tuntuu, että kaikki on sekasin, se johtuu tosta sun laihduttamisesta. Sun kroppa on sekasin. Ja se ei oo hyvä juttu"

"Sä oot vielä enemmän sekasin ja kymmenen kertaa surullisempi, jos kuihdut tuosta lisää"

"Sanoit, että haluat olla onnellinen, onko tää laihtuminen tuonu sulle tähän asti onnellisuutta?"

"Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä ite"

"Älä laihduta siksi, että kokisit olevas parempi lapsi (äidille). Ei se riipu koosta"

"Musta tuntuu että saattaisit senkin takia laihduttaa lisää, että saisit sen (äidin) kaipaamasi huolenpidon ja rakkauden"



Ja kaikkein viisainta mitä mulle on pitkään aikaan sanottu:
"Koulu on yksi kivi sun repussa, niin myös sun välit äitis kans, Sen takia isoin kivi, ongelmat syömisen kanssa, on kans repussa. Mut nuo kaikki liittyy toisiinsa"

Mun oli pakko lisätä nää tänne. Jos mulle tulee joku provosoituneena sanomaan, että "LOPETA, PARANE, SYÖ, SÄ KUOLET, vitun tyhmä". Ei se oikeastaan mun ajatuksiin vaikuta. Ei mua oikeastaan edes loukkaa vähän kärkkäämmät kommentit yhtään, ihme kyllä. Lähinnä tulee sellainen "no empäs lopeta", olo.
     Noi laitto mua oikeesti ajattelemaan. Kiitos niistä sinulle, jos nyt luet tätä.

No tällä viikolla olen paastonnut pari päivää, sitten yrittänyt syödä... normaalimmin?  Tajusin kuitenkin ettei mulla suoraan sanottuna oo mitään käsitystä terveellisestä ja oikeasta ruokavaliosta. Oon siis syöny pelkkää leipää eilen ja toissapäivänä. Ihan suoraa ns. kuivaa ruisleipää ilman päällisiä, koska rasvassa on kaloreita, juustossa on kaloreita, leikkeleissä on turhia kaloreita... Sen lisäks oon syöny 2 porkkanaa ja yhen pussipuuron (siis yhteensä näinä kaikkina päivinä).  Tosin jos mun päiväkulutus olisi joku 1500kcal, en ole syönyt ehkä puolet siitä? Tai vähän alle. Olo on silti ihan kamala ja turvonnut! En voi jatkaa syömistä, koska tuntuu, että lihon heti 10kiloa.
   

Lopputulos on se, että jatkan entiseen tyyliin. Tuntuu, että aina kun yritän olla "normaali", palaan vielä entistäkin pahempaan. Mitä korkeamalle kurotan, sitä kovempaa tulen takaisin alas. Toisaalta, miksi mä edes yrittäisin syödä.
1. Haluan laihtua
2. Laihdun kun en syö


Miksi siis syödä?


Eikä nyt ole oikein halua tai voimia jaksaa tehdä mitään minkään eteen. En ole saanut puhua Ameliallekkaan pitkään aikaan. Joskus viikko sitten se soitti nopeasti, kun kävi tupakalla, kertoi parilla lauseella miten on mennyt laihduttamisen kanssa ja mitä on puuhaillut yksin ja muiden kanssa. Jäin katselemaan "puhelu päättyi" kuvaketta vähäksi aikaa ja menin nukkumaan. Ehdotin jos olisimme nähneet, mutta perui edellisenä päivänä. Ihan hyvästä syystä, koska kyllä mä ymmärrän kokeiden tärkeyden.
     Ensin itkin ahdistusta, siitä etten saa puhua näistä asioista kellekkään. Mutta sitten tajusin, että tämähän on oikeastaan tosi hyvä juttu. Koska, jos Amelia ei halua olla mun kanssa, vaan on mielummin juomassa, se tarkoittaa, että hänellä menee paremmin. Kesällä vielä kauhistelimme alkoholin kaloreita ja laskimme tarkkaan monta läkerolia söimme, ettei toinen joudu syömään vahingossa 2kcal enempää.
     Miksi mä siis haluaisin, että joku tärkeä ihminen kärsii? Saadakseni itse tukea laihdutukseen tai saadakseni kaataa tämän ahdistuksen jonkun niskaan? Juu ei. Tulin tulokseen, että yritän nyt pitää etäisyyttä.
Tuntuu vähän hylätyltä ja turhalta, mutta perjaatteessa se laukaisi kamalan halun saada ote syömisestä kurinalaisemmaksi. Ajattelin että aloitan tässä lähiaikoina oikein kunnon pitkän paaston, parasta olisi jos porukat lähtisi viikonlopuksi jonnekkin, niin voisi eliminoida mahdollisuuden, että joku pakottaisi syömään. Kun on tosi heikko olo, ei muut ongelmat tulvi mieleen niin paljon. En malta odottaa!


Nyt pitää vielä tsempata koulun kanssa, tän kuun jälkeen helpottaa taas ja on aikaa liikkuakkin enemmän ja tosiaan syömisetkin saa vedettyä helpommin pienemmiksi. Eilen oli yksi koe ja istuin viimeisenä luokassa tekemässä, kirjoittamassa kynä sauhuten. Monen sivun esseitä. Kun viimein lopetin, olivat kaikki jo lähteneet. Nousin täristen tuolissa ja ojensin paperit opettajalle, joka katsoi minua jotenkin oudosti ja kehui pitkistä vastauksista. Katsahti vähäksi aikaa paperehini ja huikkasi ovelta, että näytti menneen tosi hyvin.
   


Tälläinenkin tuli postilaatikkoon taas, jei (:



14.9.2013

Hiusten oheneminen, kynsien lohkeaminen ja ihon kuivuminen... MURR

Oon ollu koko viikon vähä huonokuntonen. Viime viikonloppuna olin ihan tavallisesti suihkussa, ja just pesemässä hiuksia kun yhtäkkiä jalkoihin alkaa sattuu ihan hirveesti ja lysähän lattialle. Kurkotan sammuttaan suihkun, etten tukehdu veteen. Istun vähän aikaa lattialla voivotellen kuinka jalkoihin koskee ja yritän pari kertaa nousta seisomaan, mutta sattuu niin paljon ettei onnistu. Otan pyyhkeen ja yöpaidan tasolta, jonne onneksi yltän maastakin ja lähden konttaamaan mun huonetta kohti. Kipu siis oli pääasiassa säären ja pohkeiden alueella, eikä reisiin niinkään sattunut. Panikoin vähän aikaa ja mietin mitä nyt pitäis tehdä, en kehdannut mennä herättämään äitiä, vaan kapusin epämääräisellä taktiikalla sänkyyn. Se kipu oli onneksi loppunut aamulla kun heräsin.

Viikolla oli sitten aika paha ruokaa koskeva tilanne koulussa, joten lintsasin yhden päivän. Oon oikeasti aika tunnollinen oppilas, enkä oo lintsannu kun pari kertaa elämäni aikana (syy on ollut joko ruoka tai terveystarkastus).

Tänään sitten iski äskön järkyttävät alavatsakivut, tuntu kun puukolla viillettäis mun masua auki sisältäpäin! Hyi kamala. Yritin googletella, mistä se voisi johtua, mutta tuli vaan jotain jostain tulehduksista ja alkuraskaudesta. No raskaana mä en ole, se on ihan pois suljettu. Herättelin jo toivoa, että ne vois olla menkkakivut, mulla ei ole nyt ollut menkkoja... hmm... kahteen vuoteen. Tiedän, että pitäis mennä kertomaan terveydenhoitajalle/lääkärille/gynekologille, mutta kun en uskalla. On mun paino sen vajaa 10kg kuitenkin laskenut normaalista painosta merkittävään alipainoon tänä vuonna, että jos joudun vaa`alle, voisi siinä vähän joutua selittelemään. Mä tiedostan, että keho jollain tapaa voi vaurioitua tän takia, mutta tiiättekö kun ei sitä konkreettisesti nää, ei osaa hätääntyä. Vähän sama kun tupakoivat eivät konkreettisesti nää seuraksia kun vasta pitemmän ajan päästä, ei ole innostusta lopettaa. Sisäelimet on tärkeitä, muttei niitten merkitystä tajua, ennekun alkaa kunnolla puskea oireet päälle. En väitä tässä kohtaa toimivani oikein, saati millään tasolla fiksusti, mutta itehän mä sit jossain vaiheessa kärsin.
     Biologisia lapsia en kuitenkaan koskaan tule haluamaan. koska mun eettinen (onkohan se oikee sana tähän?)  perjaate on vähän sitä vastaan. Maailmassa on nyt esimerkiksi kiinassa kamala määrä lapsia kaduilla, huonoissa lastenkodeissa ja kärsimässä, ilman ketään kuka välittää. Samaan aikaan puskee päälle maapallon liika väestönkasvu, muualla kun Euroopassa, täällähän se nimenomaa vähenee. Haluan adoptoida lapsen (mielellään kiinasta yms, mutta sinänsä suomikin on ok, haluaisin nimenomaan jonkun lapsen, jonka elämää pystyn adoptoimalla selkeästi muuttamaan positiiviseen suuntaan). Ei mulla ole mitään syytä henkilökohtaisesti, miksi lapsen pitäisi olla biologinen. En tahdo tehdä uutta lasta, kun on niin monia ja kotia tarvitsevia jo ennestään. Mutta tää on vielä aikasta suunnittelua, kuitenkin tahdon lapsen vasta kolmenkympin jälkeen, että olen varmasti kypsä äidiksi ja itsekkin henkisesti ja taloudellisesti vakaa.
     Tämä ei nyt tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia näin, ei todellakaan. Mun puolesta kaikki voi pyöräyttää, vaikka kymmenen muksua maailmaan, sillä mehän eletään täällä vaan kerran (luultavasti) ja jokainen saa ihan omien perjaatteiden ja jaksamisen mukaan päättää myös lisääntymisestään.




Vaihdan aiheen lennossa itsekkäästi takaisin itseeni ja omaan fyysiseen ulkonäkööni. Kaikkihan tietää, että "hiukset hyvin, kaikki hyvin", "hiukset on naisen kruunu" jne, joten arvatkaa onko kamalaa kun tuntuu, että mun hiukset lähtee päästä ja on ohentunut ihan kauheesti! Ne on jotenkin kauheen ohuet ja hamppuuntuneet.

Noi latvatkin on ihan kauheen näköset, vaikka niistä
lähti jo 5cm :(
Toinen kurja juttu on kynnet, kattokaa nyt tota keskisormenkynttäkin,
mikä toi valkonen täplä on? Tahtoisin pitkät ja kauniit kynnet,
joita vois laittaa 3:

Mun iho on kuivunut kans nyt kesän jälkeen hirveesti, varmaan johtuen kylmemmistä ilmoista. Oon yrittänyt rasvailla sitä, mutta erityisesti polvet ja kyynärpäät on aika kauheen näköset. Sääretkin on usein aika kuivat ja sit käsivarret. Oikeestaan myös selkä ja lantioluiden alue... Mikäköhän ois oikein hyvää ja kosteuttavaa vartalorasvaa? Vai oliskohan joku vartalovoi vielä parempi.


Näyttäispä masu samalta seistessä kun maatessa :/, vaikka tos on kyl sillonkin tollai
pömppis navan ympärillä, pistää silmään aika pahasti.
 Mitäköhän ilosta olis tapahtunut? No ainakin salkkarit ja dieetit vaihtoon alkoi maanantaina, wuhuu!

Eka jakso, kesän jälkee<3
 Salkkareita oonkin oottanut kun kuuta nousevaa, ja dieetit vaihtoon vähintää yhtä paljon! Yritän aina löytää niitten laihojen ruokavaliosta jotain hyviä vinkkejä omaan syömiseen.


Oon tällä viikolla myös mietiskellyt miltä tuntuisi olla ns."normaali". Tai elää niin ettei ruoka ja laihdutus olisikaan koko elämä. Mun yksi hyvä "nettikaveri", on suunnannut parempaa päin pahasta syömishäiriöstä ja muista psykoottisista sairauksista/ongelmista. Se kuulostaa nyt niin paljon onnellisemmalta saadessaan pala palalta elämää takasin. Tietenkin aloin ajattelemaan, että olisinko mäkin niin onnellisempi? Tosi motivoituneena söin jäätelöäkin, mutta sitten iski hirvee katumus, eikä tullut yhtään onnellinen fiilis, vaan lähdin lenkille. Mutta ehkäpä sitten kun pääsen tavoitepainoon, voin yrittää elää onnellisempaa elämää. Sen näkee sitten, nyt mä taidan yrittää mennä päivä kerrallaan. Laihduttaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Jotain hyvää tää kuitenkin poiki, sillä aloin ajatella myös tätä hiusten lähtöä ja huonontunutta fyysistä kuntoa, ja ajatella, että vaikka kalorimääriä en nyt aijokkaa  nostaa, voisin silti yrittää syödä ne kalorit vähän monipuolisemmin. Nyt oon vetänyt pääasiassa kurkkua, porkkanaa ja puuroa. Eli pelkkiä hiilareita. Mitkä olisi kaikkein tärkeimmät vitamiinit ja hivennäisaineet? Kalorit tietenkin ratkaisee kaikessa, en aijo vaihtaa mitään tuotetta kalorisempaan, vaan joittenkin vitamiinien takia, mutta jos löytäisin jotain kevyttä, tärkeitä aineita sisältäviä juttuja, ei kai se mua enempää lihottaisi?

P.s. Sen hetkellisen "tahdon elää", kohtauksen takia suunnittelin mitä kaikkea olisi kiva tehdä sitten kun olen laiha, jolloin saan elää. Voisin tehdä seuraavan postauksen kaikesta siitä mitä tahdon ja aijon sitten tehdä ja ehkä syödäkkin, kun ei vielä näin lihavana voi C:!




Minä :/

Sitten vielä hienosti aiheeseen liittyvä mun selkä...XD
Nyt lueskele vielä vähän blogeja, ja sitten lähden etsimään nukkumattia, öitä muruset<3!

6.9.2013

Dieetti


Moi, nyt esittelen teille mun uuden dieetin, jonka aloitin tällä viikolla (kestää 30 päivää, eli loppuu 1.lokakuuta). Idea ei ole alunperin mun itse kehittämä, vaan muistan joskus vuosi sitten lukeneen jostain laihdutus blogista tästä. En kuitenkaan kuollaksenikaan muista mistä, mutta hieno idea jokatapauksessa!
      En muista oliko tälle jokin nimi, mutta olkoon nyt vaikka post-it lappu dieetti.

Post-it lappu dieetti:
Ajatuksenahan on, että paperille liimataan post-it lappuja, joissa on eri kalorimääriä. Joka päivä syön jonkun niistä ja sitten poistan lapun. Kalorimäärä on ehdoton maksimi, ja vaikka söisi 0kcal, voi silti poistaa vaikka 500kcal lapun, sehän on vaan parempi!
     Jos söisin ihan maksimi määrät, saisin keskiarvolla 350kcal päivässä, joka on ihan kivan kuuloinen. Varmaan monen silmään pistää tuolla toi 700kcal, enkä tiedä tulenko syömään niin paljoa, mutta jos syön, en halua, että se pilaa koko dieettiä, joten siihenkin on kerran mahdollisuus. 





Mulla oli koulun jälkeen kovin viluinen olo ja ajattelin mitata, olisiko mulla vähän lämpöä, mutta mittari näyttikin sitten tuon verran. (Mittasin 4 kertaa ja kahdella eri mittarilla, koska ajattelin että jos tuo näyttää väärin). Onko 34,5 kauhean alhainen ruumiinlämpö? Kun muistelen 35C asteen olleen hypotermian raja. Mulla on normaalistikkin vähän alahainen ruumiinlämpö (35,4-35,8),mutta ei ole ennen näin alas mennyt.
Pikkuisen oli alilämpöä
No, tää viikko on kuitenkin mennyt ihan hyvin, jos ei järkyttävää väsymystä ja nuhaa, sekä koulustressiä oteta huomioon. Tehtiin ja saatiin jo ekat kokeetkin, jotka meni ihan hyvin. Tehtiin myös Amelian kanssa listaa kielletyistä ruoista. Sitten oon lueskellut uusinta Demiä ja yksi ilta tein kasvonaamion.
Lista sisälsi mm. viinirypäleet, pähkinät ja muut yllättävät kaloripommit.
Onhan tuollaiset tavallaan ollut jo ulkona ruokavaliosta, mutta
listaaminen oli kivaa (:
Ihana hetki, kun Demi tulee postilaatikkoon


Ihosta tuli pehmeä, vaikka aamulla tosin heti uusi finni 3:

 Ja nyt oon varmaan viimein pääsemästä irti leipäkoukusta! En oo syönyt sitä, enkä kaivannutkaan suuresti. Mulla on viha-rakkaus suhde ruisleipään, se on vaan niin hyvää, vaikka sitä syö ihan kuiviltaan.... Nyt oon kuitenkin jättänyt sen toivottavasti lopullisesti pois ja tällä viikolla oon syönyt varmaan suurimman osan kaloreista porkkanasta, sitä on uponnut tosi paljon! Maanantaina paastoilin, mutta muuten oon syönyt joka päivä 200-400kcal.


On tosi monimutkasta kun tuntuu usein ettei mitään saa syödä. Ei pelkästään sen takia, että itse kieltää, vaan sen takia, että muut kieltää.
"Herkut on turhia, ei ihminen tarvitse lisäaineita ja ylimääräistä sokeria"
"Leipä on turhaa, hirveästi hiilareita! Suomi yrittää vaan saada suosimaan lähiruokaa"

"Lihan syönti on väärin, kasvisruoka on paljon parempi keholle ja ympäristölle"
"Älkää syökö/juoko maitotuotteita! Ei ihmisen kuulu juoda toisen eläimen maitoa"
"Hedelmissä on paljon sokeria, ei niitä saa syödä liikaa!"
"Pähkinöissä on hirveästi rasvaa, huomaamatta liikaa kaloreita"
"Pasta/peruna/riisi on pahasta, turhaa hiilaripotaskaa, fitnes on nyt in!"
"Vain luomuruokaa, kaikki muu sisältää myrkkyjä ja tappaa"

Kaikki kertovat eri suunnista, että kaikkea pitää välttää. Mitä mun sitten pitäisi syödä, kun kaikessa on jotain väärää. Kaikkia noita ohjeita olen lukenut jostain moneen otteeseen, ja mietin että mitä ihmiset sitten syö? Miksi noita kaikkia tuotteita on silti kaupat pullollaan?

1.9.2013

Paasto

Paasto sujui hyvin ja tajusin että jos pitkitän sitä muutamalla tunnilla tulee täyteen 6 vuorokautta =144 tuntia, ja se onnistuikin hyvin (:!
     Ekana päivänä en oikeestaan ees huomannut mitään muutosta, ihan samanlainen olo kun aina. kolmantena oli illasta aika heikko olo, mutta se meni nopeesti ohi. Torstaina sitten päädyin lähtemään vähän sekavissa merkeissä lenkille ja loputa istuin jossain ojassa... Taas ei ihan pää meinannut toimia, Amelia tuli onneksi kattomaan, että pääsen hengissä kotiin. Kiitos siitä!
     Yleisesti jaksamiset oli melko vähissä ja koulussa meni aika vain odottaen, että koulu loppuu. Liikkatunti oli jonkun asteista kidutusta. Perjaatteessa kuitenkin sujui odotettua paremmin! Ei pyörtyilyä, huimausta vain. Pieni paha olo ainoastaan yhtenä iltana. Ruoan himoakaan ei juuri esiintynyt. Taino okei, vähän teki mieli esim. fazerin sinistä tämän takia:

Facebookissa oli
Mutta noh herkut on aika ehdoton ei. Eihän kuvan kuolaaminen kuitenkaan lihota, eihän XD?

Vettä join vaihtelevasti 0,5-1,5l päivässä. Yksi netissä tapaamani henkilö, kertoi kuinka häntä ahdistaa juoda vettä, kun siinä voi olla piilossa kaloreita. Oon toki miettinyt asiaa, mutten osaa ahdistua silti veden juonnista, oikeastaan yritän nimenomaan lisätä sen juontia. Onhan siinä niitä puhdistusaineita ja putkiston ruostumista estäviä aineita, mutta jos vedessä nyt olisi esimerkiksi 0,00001kcal/100g, en mä sitä kyllä silti laskisi.

Mutta siis paasto meni okein hyvin ja lauantaina vain tuijotin kelloa ja odotin, milloin kuusi vuorokautta tulee täyteen. Sitten ryntäsin jääkaapille hakemaan keiton (165kcal) ja silmät kiiluen odotin, että se tulee mikrosta. Vähän ajanpäästä mutustin ihan kamalasti porkkanoita! Siis en mitään normaalia määrää vaan ihan kamalasti. Söin 2 sellaista babyporkkanapussia (250g x 2) yhdessä n.80kcal

Ei ole itse ottama kuva, en tajunnut ottaa joten eka, joka tuli vastaan.
Mutta näitä siis tarkoitan.
Illalla söin vielä lanttua (50kcal) ja mustikoita (60kcal), sekä 2 palaa uotilan ruislimppua, ilman mitään päällä (38kcl/kpl). Ja ihan lopuksi lisää porkkanaa (30kcal)
Ja oon kyllä ihan tajuttoman täynnä, ei varmaan normaalitkaan ihmiset vedä tällästä määrää kaikkea, että meinaa räjähtää! Kuitenkin tänään ajattelin, että saan syödä paaston jälkeen kohtuuden nimissä, niin paljon kun huvittaa ja ainaki gramma määrissä söinkin sitten ihan urakalla. Ja pakko sanoa, että paaston jälkeen maistui kyllä syntisen hyvältä! Varmaan nyt kaikki pienet ja täydelliset sielä ruudun takana miettii, miten sulloin itseeni paljon ruokaa ja eihän ollut edes pitkä paasto, mutta kyllä tämä minulle henkilökohtaisesti oli pisin vesipaasto ikinä. Vaikka onhan se vähän noloa laskea minuutteja ja sitten sännätä ihan innoissaan keittiöön.
Mutta eikö tavallaan jo se kuinka paljon odotin sitä, että pääsen syömään kerro, ettei mulla nyt mitään pahaa syömishäiriötä, ei ainakaan anoreksiaa ole. Vähän pientä häröilyä vaan, mutta eihän se nyt vakavaa ole.

Thinspo<3

Oon myös miettinyt sellaista asiaa, kun syömishäiriön persoonallistaminen (vai miten se sanotaan). Puhutaan siitä kuinka "mörkö käskee olla syömättä", "Ana käskee liikkua", "ääni päässä käskee oksentaa". Mikä ihmeen anamörköääni? Ei mun päässä kyllä muita ääniä ole (noh joskus jotain surinaa tai tinnitystä, muttei se liity tähän)! Ainoa ääni mun pään sisällä on kyllä ihan mun oma ääni. Itse mä käsken itseäni juoksemaan ja paastoamaan, ei sitä kukaan muu tee.
     Jos ihmiset tosiaan kuulee jonkun mörön sanovan korvaan vinkkejä, ei mikään ihme että laihtuminen on jännää. Olisihan se nyt aika hienoa hei, että mua seuraisi joka paikkaan joku vaaleanpunainen ja karvainen syömispeikko tai sitten kaunis ja laiha nainen, nimeltä Ana.

Kauhea syömismörkö
Mun pään sisällä on kuitenkin aika yksinäistä, kun aivotkin pitää pidennettyä kesälomaa, oma ääni vaan kaikuu. Olen seurannut vierestä kun pari henkilöä ovat chatissa keskustelleet siitä kuinka, valitsevat aina Anan ja kuinka ovat rakastuneita Anaan. Musta tuntuu etten mä vaan ole tarpeeksi syvällä tässä tajutakseni sitä, vaikka se kuulostaakin kovin kiinnostavalta, kun eräs kaunis ja laiha tyttö sanoi noin. Ehkäpä taas yksi syy miksen ole yhtä laiha ja kaunis. En osaa luoda syömishäiriölle persoonaa. On vain minä ja tarve laihtua, ei muuta.


Yhteenvetona, tykkään ruoasta, ajattelen ruokaa jatkuvasti, uneksin ruoasta, vedin juuri mahani täyteen ruokaa, enkä edes koe mitään Anan ja mörköjen läsnäoloa, mikä mun ongelma siis edes on? :D



Kävin vaa`alla keskiviikkona ja se sanoi ensin 15kg ja sitten error, ei taida nyt ihan toimia. Vähän tietty alkoi hymyilyttää ekan lukeman kohdalla, vaikka tiedän painavani tyyliin kolme kertaa enemmän.Tavallaan ihan hyvä, ettei ole nyt ollut painosta niin kova stressi, mutta kun tänään ei edes turvottnut yhtään, niin olisi ollut kyllä kiva saada tietää, laskiko paino paastolla yhtään.
     Olisiko kellään suositella mitään tosi pienikokoista vaakaa? Ajattelin, että olisi turvallisempaa, että vaikka saisin tuon toimimaan, olisi toinenkin. Tulisi luotettavampi tieto.



Ei mulla muuta, tämä tyttö menee nyt masu täynnä nukkumaan ja toivoo, että se laskisi huomiseksi :)!

P.s. maanantaiksi pitäisi nyt kehitellä joko joku oma dieetti tai sitten valmis, joka kestäisi 2-4viikkoa.