Kysymyspostaus 1/3

Aattelin ensin jakaa tän kolmeen osaan, ettei tule liian paljon tekstiä kerralla c:

Hei ja tosiaan multa kysyttiin pariinkin otteeseen "turvaruuista", niin teen niistä ihan oman postauksensa. Eli sinä joka niitä kysyit, älä hätäänny vaikkei vastausta näy, se on kyllä tulossa ^^!

Onko sulle tullut fyysisiä vaivoja laihtumisen myötä?Mitä?

Usein pyrin keksimään jonkun muun syyn fyysisille vaivoilleni, mutta nämä asiat ovat ainakin iskeneet vasta laihduttamisen myötä:
-Menkat on jäänyt pois

-Hiuksia lähtee ihan kamalasti, muistan kun aina ennen kampaajakin päivitteli, miten mulla voi olla niin paksut hiukset, nyt ne on harvat ja kuivat :(
-Kynnet lohkeilee, enkä vaan onnistu kasvattamaan pitkiä kynsiä. niissä on myös valkoisia jälkiä.
-Iho on kuiva, vaikka kuinka rasvaisi (tosin kylmällä säälläkin on varmasti osuutta!)
-Huimaus ja kaatuilu. Nykyään itseaisassa vähemmän kun aluksi. Kun paastosin lähes viikon oli vaan väsynyt olo, muttei kamalasti pyörryttänyt. Onkohan mun kroppa jotenkin tottunut tähän :/?

Miks pelkäät niin paljon et sut tunnistetaan?
Olisihan se nyt aika kamalaa, jos mun kaikki tutut tietäis, mitä mun päässä liikkuu :D. Saati sitten vanhemmat. Pelkään että mun "toimintaa rajotettaisiin" ja että muhun suhtauduttaisiin eri lailla. En myöskään halua aiheuttaa pettymystä vahemmille tai ystäville käytöksestäni.


Ovatko vanhempasi puhunut sulle et tarvit apua?
Äiti välillä kommentoi jotain "vitun nolo narsistianorektikko" tai huutaa isoon ääneen kuinka nolo teini olen, kun en vaan voi olla normaali. Ei se koskaan oo sanonu, että mä tarvisin apua, lähinnä vaan huutanut ja sanonut et oon niin hullu, et mut pitäisi lukita osastolle.


Mikä on ihannepainosi?
38kg ^^! 

Päivärutiinit?
-Herään
-> Torkutan puoli tuntia
-> toiset puoli tuntia yritän päästä sängystä ylös
(-välillä laitan kellon herättämään viiden aikaan, että ehdin käydä kunnon lenkin)
-Yritän äkkiä meikata ja laittaa hiukset vaikka ponnarille/suoristaa, että ehtisin kouluun (koska usein nousen niin, että koulu alkaa puolen tunnin päästä)
-Koomaan koulussa sen 8h (välillä vähän lyhyempään)
-Neljän aikaan ajelen kotiin
(-saatan kuoria porkkanan)
-Teen pari tuntia läksyjä
-Syön jotain
-Luen kokeisiin
-Katon salkkarit ja syön iltapalaa
-Meen suihkuun/ katon rillit huurussa ja simpsonit
-luen lisää
-kello 12.00 - 3.00 meen viimestään suihkuun ja sitten nukkumaan.

Tossa olis ehkä perustylsä päivä. Vaihtoehtoisesti saatan nukkua koko päivän, tai datata sängyn nurkassa tai lähteä juoksemaan. Viikonloppuna nään aika usein kavereita, vähintäänkin Ameliaa (:


Herkutteletko koskaan?
Mä tykkään aika paljon siitä twister mehujäästä jossa on 70kcal. Kauhee ristiriita vaan päänsisällä, että onko semmosella ihan ok korvata joku muu päivän ruoka :/.
            Tähän on pakko kertoa mun ja Amelian tosi fiksusta jutusta kesällä. Ei oltu syöty oikeen kunnolla mitään pariin päivään ja käytiin nerokkaina ostamassa kaupasta maitojäätelöpaketti. Meiän oli tarkotus mennä kauppaan vaan himoitsemaan herkkuja, mutta sitten jostain hetken mielijohteesta otettiin sellanen ja lähettiin hirveetä vauhtia läheiseen puistoon syömään sitä. Jäätelö ei oo kyllä koskaan maistunut niin hyvältä! Tää on varmasti ainoa kerta moneen vuoteen kun oon syönyt jotain tollasta, eikä tullut edes pahaa morkkista. Se oli jotenkin hirveen kivaa nauraa, et "näin me super hyvät laihduttajat toimimme", ja ottaa kaupan hepposella punasella muovilusikalla suuhun lisää jäätelöä. Kenenkään muun kaverin kanssa, en ikinä voisi tehdä mitään tälläistä. (Päätettiin kyllä että toi sai jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun vedetään molemmat puol litraa jätskii= joku reilu 350kcal).

Onko ihosi huonontunut laihtumisen myötä?
Kuivunut vissiin jonkin verran, mut ei muuten (:


Näätkö itsesi peilistä lihavana?
Vaikea kysymys, en tiedä näänkö itseni sellasena mitä olen vai jopa vääristyneenä. Kuitenkin se minkä peilistä nään on aika lihava olento.


Mitä aattelisit jos kuulisit että kaverillas on anoreksia?
Varmaan vähän riippuu kenellä. Olisin varmasti tosi surulline ja järkyttynyt. En oikein tiedä olisiko fiksumpaa yrittää olla tukena, vai nimen omaan yrittää pitää etäisyyttä, etten anna ainakaan "huonoa esimerkkiä".  Jos hän haluaisi tulisin miellään tueksi esimerkiksi terkalle hakemaan apua.


Ajatteletko itsesi anoretikoksi?
En oikeastaan :D


Oletko oksentanut viimeaikoina tahallisesti?
Tässä viimeaikoina oksensin juuri ensimmäisen kerran elämässäni tahallisesti (:
Se nyt ei tosin ollut kovin taidokasta. Oksensin pelkkien vatsalihasten avulla osan tonnikalapurkista pihalle.


Onko opettajat koulussa puhunut laihtumisestasi?
Ei kai :o? Kerran meinasin pyörtyä liikkatunnille, niin liikunnanopettaja tuli tenttaamaan mun syömisistä.


tiedostatko sen ettei sun pitäis laihduttaa?
En


haluatko silti laihtua?
Juu (:


mistä tää kaikki alko?
Siihen on varmaan aika monta syytä. Ihan ensimmäisen kerran yritin laihduttaa jo neljännellä/ viidennellä luokalla, joten sieltä sitten varmaan ihan alunperin. Skippailin kouluruoan epäsäännöllisesti, tein välillä jotain tosi lyhyitä jumppia. En mä ollut kovin tietoinen mun fyysisestä ulkonäöstä tai kropasta, mutta paino ahdisti. Itseasiassa muistan stressanneeni painoani jo joskus kolmannella - neljännellä. Vertailtiin kavereiden kanssa paljon painettiin, ja 10-11 vuotiaana taisi painoni kai  mennä 40kg puolelle, kun se oli ennen alkanut kolmosella. Huijasin painavani 38kg vaikka oikeasti painoin 2kg enemmän ja koin siitä suurta omatunnon tuskaa. Silloinki 38kg kuulosti paremmalta (:


haluisitko kuitenki kertoo minkä paikkakuntien lähellä asut? :D
En mielellään, sori :D, olen tälläinen vainoharhanen hihhuli


montako kaloria syöt päivässä ja paljonko liikut (yleensä) ?
Tavote on alle 500kcal (:, en kuitenkaan edes väitä, että se pysyisi siinä täysin poikkeuksetta. Välillä mulla on liikuntaputki, niin likun tunteja päivittäin ja lenkkeilen lähes 20km lenkkejä, mutta välillä taas masentaa niin paljon, että viimeisin asia mitä haluan tehdä, on lähteä lenkille :/


mistä saat motivaatiota tähän kaikkeen? :)
Oma kroppa on suurin motivaation lähde, se on niin kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Sitten tietenkin tämä blogi, thinspokuvat ja sosiaalinen tuki (:

Mitä syöt jouluisin kun silloin yleensä kokoonnutaan perheen kanssa pöydän ääreen ja tarjolla on paljon rasvaista ruokaa ja sinun odotetaan syövän. Miten selviät siitä joulupäivällisestä/illallisesta? Mitä syöt silloin?
Tavotehan on jouluna elää mahdollisimman vähällä kaloristressillä. Ei se tietenkään ihan onnistu, mutta se on tavoite (:. Aijon syödä ainakin lanttulaatikkoa, koska se on mun lempijouluruoka! Ehkä palan kalkkunaa. Aijon syödä sen verran mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Joulu on mun vuoden kohokohta (kesäloman alun lisäksi ;D)

Onks sul ikin ollut romanttista suhdetta elämäs? Ja onks sun luonnolline sexdrive nykyään kenties häiriintyny tän sairaalloisen aliravitsemuksen takia?
Minkälainen suhde lasketaan romanttiseksi suhteeksi :o? No siis mulla on ollut pari poikaystävää ja jotain "säätöä" (ompas tyhmä sana) välillä. Nyt on kyllä pakko myöntää, että ihan järyttävän pajon vähemmän, kun lauhtuminen tuntuu seurustelua tärkeämmältä. Se vähä aika mitä olen ihmisten kanssa, vietän oikeastaan mielummin kavereiden kanssa.
            Seurustelussa tällä hetkellä ahdistaa myös se, etten ikinä pysty olemaan kenenkään kanssa tässä kropassa.
Ja mikä on sexdrive? Olen vissiin vähän tyhmä :D.

Mitä toiveita ja unelmia sulla on?
Olla laiha, olla onnellinen, menestyä, ettei mun ystävät hylkää mua, saada välitystä ja rakkautta, sekä rakastaa. Päästä ihanaan ammattiin, saada rakastava mies ja adoptoida jossain vaiheessa lapsi (:
         Elää kaikin puolin kiva elämä.


Minkälaista kuvittelet sun elämän olevan 10 vuoden päästä? 
Oon varmaankin töissä jossain (toivottavasti) kivassa paikassa. Oon myös varmaan vakaampi ja kasvanut aikuiseksi. Uskon, että osaan suhtautua ruokaan ja kroppaani luontevasti, sekä hyväksyn sen.  Mulla vois olla kiva asunto jossa asun yksin tai jonkun kanssa. Ja toivon syvästi, että olen silloin hoikka. Joten viesti 10 vuoden päähän itselleni: "Laita se fazerin levy kiltisti takaisin sinne hyllyyn" :,)




P.s. Yritän tulla viikonlopun aikana kirjoittaa toisen osan c:

Kysymyksiä

Ajattelin tehdä kysymyspostauksen (:

(Sellaisia perusjuttuja joita kysytään varmaan joka postauksen perään niin mun mitat on 167cm/46kg ja en tahdo kertoa täysin tarkkaa ikääni tai muuta mistä mun henkilöllisyyden voi tunnistaa, joten hyvin kylmästi ja tunteettomasti sivuutan kaikki kysymykset vaikka asuinpaikasta tai puhelinnumerosta :,D)

Mulla on nyt mennyt tosi pahasti koulusressin kourissa, joulu odotteluissa ja ihan turhissa kyyneleissä. Mulla ei ole oikeestaan mitään halua parantua ja nyt oon hylännyt sen ajatuksen kokonaan. Vanhemmat on alkanut stalkkaamaan liian tarkkaan. Mut on pakotettu syömään, vaikkei sellaista ole käynyt vähään aikaan! Ja koska syksyllä olen erityisen masentunut, en ole oikeasti jaksanut edes liikkua... Kävin yksi päivä ihan itse kaupassa ostamassa "turvaruokia" joita voin syödä, ettei tarvitse mitään semmoista, joka ei mun mahaan kuuluisi. Ja pakko tsempata liikkumisen kanssa, pimeässä juokseminenhan on oikeasti tosi hauskaa, kunhan vaan pääsisi sängyn nurkasta itkemästä pois. Miksi mä olen näin laiska?

No mutta, jos teitä ylipäätään mikään mussa kiinnostaa, niin tähän voitte kommentoida kysymyksiä c:

Mom...

Tiedättekö sen tunteen, kun muidet asettamat vaatimukset ovat korkeammalla, kuin mihin omat voimavarat riittävät? Oon aina halunnut päästä lääkkikseen, mutta olen lähiaikoina ehkä tajunnut etten pysty siihen. Lukiokin on mulle ihan liian rankka. Mun yleiskunto on huonontunut, koska en ehdi nukkua yli 4h yössä. Ja kun viikonlppuna olisi aikaa nukkua jopa vähän enemmän, ei se enää edes onnistu. En vaan osaa enää nukkua! Siitä seurauksena on kokoajan fyysisesti hieman oksettava olo.

Amelia antoi mulle pari melatoniinia, seuraavan kerran kun ei tarvi valvoa kokeitten takia koko yötä, niin napsaisen semmoisen ja toivon, että saisin nukuttua. Tää unettomuus on nimittäin ihan kamalaa ja raastavaa. Pääsen uneen ehkä kolmen- neljän aikaan yöllä ja herätys soi puoli seitsemän (kun talvi tulee, niin puoli kuusi). Jos seuraavana päivänä on koe, en pääse vielä silloinkaa nukkumaan. Unet jää ihan helposti vaan kahteen tuntiin.

   

Äiti oli jutellu mun fyysisestä tilanteesta (niiden mielestä mun keho ei toimi... En ymmärrä sitä) lääkärin kanssa, kun terkka oli sanonut sille jotain. Samalla lääkäri oli kysynyt "Hei oliko se sun tyttäres se, joka menee lääkkikseen, mun tuleva kollega?" Oltiin juuri pari päivää sit juteltu äidin kanssa, että en mene lääkkikseen, vaan musta tulee psykologi tai terveydenhoitaja. Silti äiti oli hehkuttanut kuinka mä menen sinne ja kuinka hyvä mä olen koulussa, ihan helposti tulee hyviä numeroita, kun itestään...  Kotona äiti sanoi mulle, että sitä hävettää myöntää ettei musta tulekkaan lääkäriä. Se on kai noloa.

          Ensinäkin hyvät numerot ei todellakaan tule mulle itsesään, joudun lukemaan tosiaan kaikki yöt. Päivällä on turhaa, koska läksyihin menee monta tuntia, sitten kaikki esseet ja projektit. Jos yritän lukea ja pyydän muita olemaan hiljempaa, niin saan vain vatauksia "sä et asu täällä yksin, täällä saa pitää just niin kovaa melua kun huvittaa". Jos mä puhun puhelimessa, kun äiti vaikka juo kahvia, ovet alkaa lentää ja huutaa "VITTU KUN MÄ EN SAA KOSKAAN OLLA RAUHASSA; MÄ TEEN KAHEKSAN TUNTISTA TYÖPÄIVÄÄ JOTEN MULLA ON OIKEUS OLLA RAUHASSA JUST SILLON KUN MÄ HALUUN".


Mun kolupäivät on myös 8h... +2-3h läksyt + 2-6h kokeisiin luku.
(Ja isikin tekee välillä 12 tuntistakin)

Äiti aina puhuu sen kavereille kuinka "meidän tyttö on niin fiksu, osaa kaiken ja saa aina kymppejä." Jos epäonnistun jossain, ei siitä saa puhua, se on noloa. Tosin jos käyttäydyn sen arvoihin epäsopivasti niin kaikki tietävät siitä 100km säteellä. Kun hänellä on niin stressaava ja vaikea elämä, kun piti taas suorittaa se kahdeksan tunnin työpäivä ja tuli jopa melkein kiire päästä vyöhyketerapeutille/hierojalle. "Hirveä stressi, kun kampaajalla ei ollutkaan vapaata aikaa tuntia myöhemmin, vaan nyt pitää siirtää lenkkiä vähän eteenpäin. No mutta se meidän tyttöhän voi vahtia pikkusiskoaan, ei tarvitse ottaa mukaan. Ai et muka ehdi? Miten niin sulla on huomenna ruotsinkoe? Etkö sä tajua kuinka vaikeaa mun elämä on, etkä koskaan ajattele muuta kun ittees??? Itsekäs kakara, mikä ihmeen luonnevika sulle on, luulis että mun esimerkillä olis kasvanu parempia lapsia"

En nyt väitä, että äiti olis maailman huonoin äiti, mutta oon aika vakaasti sitä mieltä, ettei se ole ihminen jolle "äitiys sopii". Se on liian kiinni omassa elämässään, ettei ole luonne, jolle sopii lapset. Ei kai se oo sen vika, mutta musta on väärin mua ja mun pikkusiskoa kohtaan, että me kärsitään siitä. Mun pikkusisko on vielä niin pieni ja äiti huutaa sille ihan armotta. Se sotkee välillä tusseilla kätensä, kun piirtää ja äiti saattaa aloittaa jonkun "Hahahh nolo vauva! Et osaa ees piirtää! Sulta pitää ottaa tussit pois, kun oot tommonen vauva, joka ei osaa mitään".

Mulle se oli pienenä vielä pahempi, koska olin esikoinen, eikä se osannu tätäkään vähää suhtautua lapsiin. Kai se on jollai tasolla ymmärrettävää, että ekalla lapsella vasta "harjoitellaan". Mutta tuntuu, että ainoo syy miksi se halus vauvan, oli kun "ne on niin söpöjä". Ei kuulma sen sanojen mukaan "olla enää niin kivoja, kun ollaan kasvettu". Miten niin kivoja? Hankitaanko lapsia, koska ne on kivoja?


Ja kaikki tämä käytös on oikeutettua koska, ollaan kuulma "saatu kaikki, mitä ollaan pyydetty". Korvaako materalistiset esineet, muka oikeasti rakkauden? Kuvitteleeko se, että se on tavallaan ostanut meidät semmoisiksi kun se haluaisi meidän olevan, koska saadaan, vaikka joku uus kamera. Kyllä mä arvostan kaikkea, mitä oon saanut, mutta kun ainoa asia mitä mä oikeasti haluaisin olisi se, että olisin hyvä näin, riittäisin äidille myös vikojeni kanssa, eikä mun tarvis olla mikään "super lapsi". Miksi mä en ole tarpeeksi hyvä, että mua voisi rakastaa näinkin?

Isän kanssa mulla on ihan hyvät välit, vähän etäiset, kun se tuntuu olevan aina töissä. Mutta näin isänpäivänä tahdon sanoa, että I love u dad<3.