26.12.2013

Joulu - christmas - jul

Joulu meni. Tai tavallaan koen joulun jatkuvan tähän päivään asti. 24.-26.12. Virallisesti se kai loppuu loppiaisena.

Aatto meni tosi hyvin. Joulufiiliskin löytyi viimein.

Heräsin (jo) puoli kymmenen aikaan itsekseni ja tassuttelin jumppini päällä olohuoneeseen katsomaan joulupukin kuumaalinjaa perheen kanssa. Lopulta jäimme siskoni kanssa kahdestaan. Raahasin myös padin mukanani ja löysin demistä joulupukin kuumalinja-keskustelun. 


Uusi pukki ei ole kyllä yhtä hyvä kun edellinen! Mutta ehkä se siitä kun saa muutaman vuoden harjoitella. Nauroin aivan kauheasti pukin sanomisille ja uudestaan kun joku kirjoitti ne demiin. Sisko ei ihan tajunnut, mutta tuli silti nauramaan kanssani. Kun lumiukko alkoi, muutkiin tulivat takaisin olkkariin.


Avaamme yleensä pari pakettia jo aamulla, joten ne pilkistelivät kuusen alla.



Sitten menimme joulusaunaan ja aloimme valmistautua kirkkoon lähtöön. Kirkko ei kestänyt kovin pitkään ja sen jälkeen kävimme viemässä haudoille kynttilöitä. Harmitti vähän kun ei ollut yhtä luminen joulu kuin viime vuonna. Silloin maisema olisi ollut kauniimpi. Onneksi tuli aika nopeasti pimeä.


Illalla syötiin mummon jouluruokia. Otin vähän perunalaatikkoa, palan kalkkunaa ja aika paljon lanttulaatikkoa. Sit yks iso juttu oli, että maistoin jotain leipäjuustoa. Se oli ihan oudon rakenteista eikä sellasta ällöä liukasta ja keltaista niinkun joku oltermanni. Oli tosi hyvää ja masu tuli ihan täyteen. Pelkäsin, että joku kommentoi jotain. Joko että "miten sä otat noin vähän" tai että "oho sähän syöt paljon". Mutta kukaan ei sanonut mitään.
Sitten joulupukki tuli tuomaan lahjoja. Sain paljon suklaata. Sitten koruja, vaatteita, rahaa, leffalippuja, hirveästi kosmetiikaa ja yhden omena "aka" applen, josta olen tosi iloinen.


Illalla hengailtiin ja söin vielä vähän (lue liikaa) herkkuja. Mutta ei se silleen harmittanut (jälkeen päin kylläkin, mutta niin...) Oli kuitenkin tosi namnam



Eilen joulupäivänä (25.) oikeastaan hengailin vain huoneeni nurkassa katsoen leffoja. Söin vielä muutaman palan suklaata.





Myöhemmin onnistuin aikaan saamaan paniikkikohtauksen ja hakkasin päätäni pesuhuoneen lattiaan. Ei siitä sen enempää, koska tätä blogia saattaa jopa lukea kik-perheeläisiä (whatsappissa me nykyään puhutaan, mutta se on silti ikuinen kik-perhe :,D) Jos joku teistä tätä lukee, niin olette rakkaita<3!

Enempää en saanut aikaiseksi jouluna kuvailla, mutta toivottavasti nämä mun otokset välittää edes palan mun joulusta teille. Ihanaa ja iloista loppuvuotta, älkää olko liian ankaria itsellenne, ensi vuoden voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä <3


p.s. te jotka joskus olette jo puhuneet mulle kikissä/puhutte paljon/ tiedän keitä olette voin varmaan kertoa mun instagram tunnukset. Mutta jos kerron, niin se on suuri luottamuksen osoitus ja lupaat ettet millään tavalla kerro kellekkään yhteyttäni blogiini (:.

p.s.s. HYVÄÄ JOULUA RAKKAAT<3

20.12.2013

Nolo teiniangstipaska

Viimeinen koulupäivä. Tätä vuotta on jäljellä 11 päivää.

Aamulla raahauduin kouluun. Nyt on pakko mennä. Lintsaamiselle on pakko laittaa stoppi heti alkuunsa. Ei tommonen vetele. Saan muutaman joululahjan kavereilta. Paljon suklaata. Mua vähän nolottaa esittää iloista, suklaa ei tee mua kovin iloiseksi.Mietin pystyisinköhän oksentamaan suklaata, se on kuulma tosi vaikeaa. Hypistelin lahjakasseja käsissäni, oli onneksi muutakin kun suklaata. Ei tarvinnut alkaa esittää iloista. Jei minua oli muistettu. Ehkä vain pakollisesta käytännöstä jakaa lahjoja, mutta olipahan kuitenkin. Aika syömispainotteista, onkohan se jotain vihjailua?


Pää on ihan täynnä tyhmiä juttuja. Juttelen kaverin kanssa sohvilla. Jollain tapaa jo kohta kymmenen vuoden aikainen kaveri, mutta nyt ollaan alettu ystävystyä uudelleen. Jokin siinä ihmisessä on tosi mystistä. Ihan kun se yrittäisi pitää tosi tiukkaan kiinni jostain roolista, sellaisesta mahdollisimman normaalista ja epäsyvällisestä. Jotenkin musta tuntuu, että sillä on jotain salattavaa. Yritän ottaa erilaisia puheen aiheita ja tarkastelen sen ilmeitä. Se tietää aika paljon itsemurhasta.. se tykkää puhua siitä. En usko, kuitenkaan että se on pahasti masentunut. Minäkin tykkään puhua aiheesta. (Ihan vain spekulaationa tietenkin). Se on tosi kiva tyyppi ja pystyn puhumaan sen kanssa lenkkeilystä. Joka on outoa, koska yleensä väitän kaikille että en liiku ikinä "hah hah sohvan ja jääkaapin väli on ihan tarpeeksi". No ei se ole.

Toinen kaveri liittyy seuraan. Sillä on kai ollut syömishäiriö. Tiedän että se näkee mun läpi. "Mikset sä syö?" "Hei syö nyt vähän muuten sä et jaksa". Aluksi kun tutustuttiin se piikitteli aika paljon. En tykännyt siitä oikein. Nykyään en oikein tykkää että mun syömisiin puututaan, mutta muuten se on muuttunut tosi lämpimäksi mua kohtaan. Vähän äidilliseksi, ja tahtoisin ehkä viettää sen kanssa aikaa. Mutta en uskalla kysyä, ei kukaan kuitenkaan jaksa mua. Enkä tahdo, että se kysyy mun syömisistä. Ei sille oo kiva valehdella, se on niin ihana mulle.

Tökin salaattia lautasella. Vien varovasti sitä vähän suuhun. Mutta kaikki katsoo, joten en voi jatkaa. Ärsyttää, koska mulla on nälkä.


Jouluista ohjelmaa. Istun paikallani ihmisten keskellä. Kaveri potkii leikillään tuoliani ja naurahdan. Se sanoo että mun hiukset on kivasti. Se ilkeä kaveri  ei puhunut mulle päivän aikana juuri mitään. Eikä mua haittaa. En oo vielä päättänyt olenko mä huono ihminen vai onko se vaan julma.

Amelia soittaa en voi vastata. Kännyköitä ei saisi edes käyttää. Laitoin tekstarin ja musta vähän tuntui, että se suuttui. Se sanoi ettei, mutta niin kaikki aina sanoo. Mulla oli tosi epämukava olo loppuajan.


Myöhemmin se seisoi kaverinsa kanssa. Juttelin sille, mutta tuntui teennäiseltä puhua. Ehkä se johtui siitä, että piti esittää iloista. Vaihettiin pari sanaa, mutta ei se tuntunut aidolta. "Heippa, me lähetään Nooran kaa, soitellaan". Joo soitellaan vaan.

Kotona makasin lattialla ja toivoin, että Amelia soittelisi. No ei se tietenkään soittanut, mä tiesin sen jo kun me nähtiin. Olisin halunnut itkeä, että mulla on ihan kamala olo. Oon pohtinut paljon elämän tarkotusta. Miksi oon olemassa. Miksi mitään on olemassa. Kuka kaiken loi ja miksi. Mistä syystä kaikki syntyi. Milloin kaikki alkoi, mitä oli silloin kun ei ollut mitään ja miten jotain on voinut olla äärettömästi. Mikä on ääretön? Ihan tyhmää.

Söin karjalanpiirakkaa ja äiti sanoi, että oon syönyt nyt vähän enemmän. Mulle tuli tosi paha olo ja vannoin itselleni, että ensi vuonna keskityn vain laihtumiseen. Se on aina helpompaa keväällä, en mä oo ikinä onnistunut laihtumaan syksyllä, päinvastoin.






Kun olin maannut tunnin tuijottaen kattoa apaattisena. Pari kaveria tekstas. Ei oltu juteltu vähään aikaan. Tuli hyvä mieli. Kerroin että oon ollut vähän allapäin, mutten muuta, en mä uskaltanut. Ne jutteli mukavia ja halusi nähdä. Heitti vähän läppääkin. Mulle tuli paljon parempi mieli. Mäkin halusin nähdä. Tuntuu pahalta olla yksin. Ei mua sitten ahdistanutkaan niin paljon. Lopetin odottamasta soittoa Amelialta, ei se mitään vaikkei se soittaiskaan, en halua olla takertuva, sellaiset ihmiset on rasittavia, siis ne takertuvat. Kai sekin ajattelee, että mulla menee paremmin, kun oon syönyt sen seurassa. Oikeestaan mulla menee aika paljon huonommin kai, mutten usko, että se haluaa kuunnella. Odotan joka hetki ensi vuotta, että pääsen aloittamaan abc-dieetin. Mun on pakko laihtua nyt tosi paljon, eikä syödä.



Kuuntelin muuten eilen illalla ihan kamalaa biisiä:



Toi musiikki ja sanat tuntui tosi pahalta. Ensin mua oksetti, mutta viimeisen sanat oikeasti ahdisti. Yöllä kahdelta mä itkin vähän. Ihan tyhmää itkeä jonkun yhden suomalaisen biisin takia, joka ei ole kovin laadukaskaan. Kai mä olen vain vähän herkkä. Ja tyhmä.

Ostin Tiimarin alesta 4e toisen vaa`an ja parilla eurolla ruoka-liikuntapäiväkirjan ensi vuodelle. Kerrankin jotain halpaa ja hyödyllistä. Oon viimeaikoina tilaillu H&M sadoilla euroilla ja ostanut vaatteita, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja kassi tolkulla. Oon päätellyt, että yritän nyt kai sitten siirtää kurjaa oloa shoppailuun. Tyhmää, jälleen.

15.12.2013

Turvaruoat ja kielletyt ruoat

Mun on pitäny koko viikon tehdä "päiväni kuvina" postaus" mut aina oon jotenkin jossain vaiheessa unohtanu :,D. Mutta teen sitten tämän kielletyistä ja turvallisista ruoista.

Kielletyistä mulla ei ikävä kyllä ole itse ottamia kuvia, koska ne on kiellettyjä, mutta turvallisista löytyy.

(Noi kaikki turvaruokien valkosella taustalla olevat kuvat kaivoin googlen kuvahausta, muut on ite ottamia taas tälleen pitkästä aikaa :D).

Turvaruoat:
-Eivät aiheuta kohtuutonta ahdistusta

-Ovat yleensä melko vähäenergisiä
-Voi syödä vaikka joka päivä ainakin jotain niistä.



Proteiinipatukat:

Oon vielä melko aloittelija proteiinipatukoiden kanssa, sillä pelkäsin niitä pitkään korkeiden kaloreiden takia,
enkä oo koskaan oikein välittänyt siitä palkon proteiinia saan, kalorit on tärkeämpiä. Nyt kuitenkin oon innostunut kokeilemaan ja suosittelen! Pitää tosi hyvin nälkää ja syömisessä menee tosi kauan niitten jotenkin jännän rakenteen takia. Ei niin hyviä, että jäisi himo. Mutta tarpeeksi hyviä, että odottaa innolla.

Protsupatukoita on tosi paljon pahoja makuja! Yleisesti kaikki toffeet on jauhomaisia. Nää molemmat tässä kuvassa oli kuitenkin ihan hyviä. Tykkäsin erityisesti tuosta caramellista.

Proteiinipatukoita saa 120 kalorista varmaankin yli 300 kaloriin. Omien kokemusten mukaan semmoiset keskikokoiset 180-220 on ollut parhaita näläntaltuttajia. Taino en niitä isoja oo (vielä?) maistanut.

Syön protsupatukan varmaa 0-2 kertaa viikossa.





Tätä haluaisin maistaa seuraavaksi 


Light juomat:

Juon lähes päivittäin jotain light juomia. Luokittelen nyt teenkin light juomaksi, vaikkei se sitä perjaatteessa olekkaan. Jokatapauksessa rakastan teetä! Sitä on niin monia makuja, ihania pakkauksia, söpöjä mukeja... ah! Nyt mulla on noin 100 teepussia (koska yhdestä pakkauksesta tulee about 20kpl) ja muutama irtoteepakkaus. Jonkun pitäisi tulla mun kanssa juomaan edellisiä pois, että saisin teepurkkiin tilaa uusille mielenkiintoisille mauille. Olin ihan innoissaan kun uudet jälkiruoka teet tuli! Kaikki sanovat, että ne ovat yliarvostettuja, mutta itse pidän niistä paljon! Teepussia kuuluu liottaa vain puolesta minuutista minuuttiin ja heiluttelen sitä samalla vedessä. Näin teestä ei tule liian vahvaa, niinkuin silloin kun pussia liottaa monta minuuttia.

Nykyään ei limuja ja mehuja mee kovinkaan paljoo, mutta aina välillä. Etenkinkin mehukeitto on tosi hyvää!










Jaffa light, fanta light, sprite zero... kaikki menee 


mansikka, vadelma, ja mustikka <3

Riisi-maissikakut:

26kcal yhdessä! Tykkään tosi paljon! Normaaleissa riisikakuissa voi olla puoletkin enemmän.


Näkkäri:
34kcal/pala, jos joku tietää vähäkalorisempaa niin kerrothan mulle (:? Tää on kuitenkin tähän mennessä vähäkalorisinta mitä oon löytäny. En oo nyt syöny tätä kovinkaan paljon nyt lähiaikoina. Maku on kuitenkin hyvä ja jotenkin ihan erilainen kun "perus koulunäkki". Kannattaa ainakin maistaa.  Toi isompi pakkauskin on 400g ja kestää ties kuinka ja kauan.





Ostoskori:



Edellä mainittujen lisäksi löytyy miniporkkanoita, rasvatonta jogurttia (40kcal/100g)  ja lanttua.

__________________________________________________________________________

Kielletyt:
-Aiheuttavat ahdistusta

-Ovat yleensä runsasenergisiä
-Voivat aiheuttaa halua ahmia
-Saavat aikaan tunteen, että lihoo kun niitä suurinpiirteen haistaakin.

Tähän siis vaan googlauksen tuloksena löydettyjä ruokia:


Karkit:


Leivonnaiset:


Näkyvä rasva:

Voi, margariini, öljyt... Kaikki ahdistaa. Miksi haluaisin tunkea läskiä suoraa kehooni löllymään? Ymmärrän kyllä, että aivotkin tarvitsevat rasvaa, mutta mutta... En vaan pysty ottamaan näkyvää rasvaa osaksi ruokavaliotani. 
Kananmunat vähän ylimääräisenä kuvassa. Ne ei sinänsä ole vaararuokaa.

Banaani:
Banaania on ehkä vaikeampi selittää... Se on kuitenkin vain hedelmä. Banaanissa on kuitenkin jopa tuplasti tai triplasti kaloreita verrattuna muihin hedelmiin. Ja tosi paljon hiilareita!



Viinirypäleet:

Nekin on vähän kalorisempia verrattuna muihin hedelmiin ja sen lisäksi niin hyviä, että niitä tulee helposti syötyä liikaa!
Kaloripitoiset juomat:

Miksi juoda kaloreita, kun niitä voisi syödäkkin :D. Kaupat on täynnä hyviä vähäkalorisia versioita, joten miksi juoda kalorisia?



Punainen liha:

Oon kai jonkun tasoinen semivegetaristi, sillä en käytä laisinkaan punaista lihaa. Olen nyt ollu täysin ilman punaista lihaa lähes vuoden. Päätös on ollut melko helppo pitää ja tämän mukana kaikki turhat haaveet hampurilaisista sun muista ovat hävinneet. Syön siis vain kanaa ja kalaa. Vaikka oikeastaan syön mitään lihaa harvenemassa määrin. Mutta esimerkiksi valmis kanakeitot ovat hyviä. Erityisesti pirkan kasviskana keitto, nam! (reilut 160kcal)



Juusto:

Hirveästi kaloreita ja rasvaa... Ohuesta siivusta juustoa saa jo helposti montakymmentä kaloria.








Uudenvuoden jälkeen oon kuitenkin suunnitellut, että muutan ruokavaliotani monipuoliseksi (niin monipuoliseksi kun nyt kalorirajoissa saa). Päivät menee helposti siihen, että puputan hyvin yksipuolisesti vain pari ravintoköyhää ruokaa. Jogurttiakaan en ole vähään aikaan syönyt, joten kalsiuminsaanti on yleensä aika lähellä nollaa. En haluaisi mitään osteoporoosia kuitenkaan... Ja olishan se kiva sit laihana jos olis hiukset päässä ja kynnet mitkä laittaa... Eikä ihokaan olis ihan kakka.

Toivottavasti jossain kohtaa ensi vuonna saan esitellä uuden turvaruokalistan ja oikeasti sanoa, että toteutan sitä!

(Tuolta turvaruoista unohtui muuten läkerolit (ILMAN STEVIAA) niitä en oo pitkään aikaan syönyt, mutta voisi taas aloittaa).

6.12.2013

Mieliala +-

Oksensin eilen illalla. Ihan ihka ensimmäistä kertaa sormet kurkkuun. Viimeksi sain vähän ulos vatsalihaksilla, mutta tämä oli erilaista. Piti paastota, mutta söin... Jotenkin syömättömyys oli pitänyt kaikki tunteet piilossa ja kun söin ne puskivat esiin ja kaikki ahdistus muustakin kun syömisestä nousi pintaan. Juttelin Amelian kanssa puhelimessa ja oksensin samalla. 
"En mä saa mitään ulos, tulee vaan ilmaa"
"Muista olla seisaaltaan, kyllä sä pystyt siihen"
"En mä osaa! No okei yritän vielä kerran, oota."
"Jei hyvä, juu ootan!"
"Jes nyt tuli! Se oli tosi jännää!!!"
"Eikä, hyvä sinä! onnee!"
"Toi oli oikeesti kivaa, oota taas yritän saada lisää ulos"
"Jeiii, jes!!"
"Jee onnistu taas! Mun kurkkuun sattuu nyt sikana, en pysty enää..."
"No mut ihan sika hyvä, et opit sen tekniikan"

Ja näin mä kai sitten opin lopultakin oksentamaan. Ihan amatööristi, mutta jos tästä haluaa löytää jotain postitiivista toiselta kantilta, niin ehkä tää autto mun järkyttävää oksennuskammoa kohtaan. Ei se ollutkaan niin kamalaa kun pelkäsin. Tosin kurkku on tosi kipee, eikä kaloritkaan oo läheskään kaikki siellä pöntössä. Joten ei se ole ainakaan vielä kovin upea ja hieno taito. Liika oksentelu pilaisi hampaatkin. Pelkään myös, että jos opin oksentamaan mun syömissäätö muuttuu bulimiatyyppisemmäks. Nyt ei tosin oo mitään pelkoo, sen verran epämukava olo.


Mitäköhän muuta mulle kuuluu? No mun vaaka on Amelialla lainassa. Se on niin kätevän pieni kuljettaa mukana, eikä paina paljon mitään (:.

Ja joulufiilis on laskussa. Oon koko syksyn oottanu joulua ja nyt kun se viimein lähenee, mua alkaa ahdistaa. En ymmärrä miksi. Ärsyttää kun kaikki ahdistaa. Itseasiassa ahdistaa koska kaikki ahdistaa,




Mun mieliala on muutenkin nykyään ihan outo. Saatan aloittaa päivän "eikä ihana sää, ihanaa! tästä tulee hyvä päivä!! En kestä, kaikki on niin upeeta. Nyt musiikki täysille<3". Koulussa alkaa väsyttää ja koomaan koko päivän. Kotona alan itkeä, koska tuntuu niin pahalta. Ihmiset oli ilkeitä, minäkin olen ihan munapää. Äiti huutaa. Ei siihen tarvitse oikeastaan mitään syytä edes, että alkaa ahdistaa. Googletan miten lavastaa itsemurha onnettomuudeksi. Kukaan ei koskaan saisi tietää, mitä oikeasti tapahtui. Otan päiväunet, herään ja teen teetä. Nauran äsköiselle ololle ja ryttään itsemurhasuunnitelman roskiin, ihan naurettavaa toimintaa tosiaan. Linnottaudun koneen ääreen ja alan vedellä henkkamaukan ostoskoriin innoissani tavaraa. "Tää, tää ja tää. Oon niin onnellinen, haluun kaikkee ihanaa. Voi, että noi tossut tekee musta maailman onnellisimman tytön". Oon maailman onnekkain ihminen maailmassa! Valvon pitkään ja tilailen ihan turhaa tavaraa. 

          Myöhemmin tavaraa alkaa ilmaantua postiin, äidille en sano mitään, suunnittelen miten haen ne salaa. Kavereille sanon välillä että tilasin jotain pientä, en aina. Vaatteet eivät olleetkaan mitenkään ihmeellisiä. Mietin mitä mun päässä liikkuu. Tungen kaikki vaatehuoneeseen, sinne ei kyllä enää kohta mahdu mitään. Tuskin mä noitakaan koskaan käytän. Ahdistaa, miksi mun pitää olla tällainen? Mikä mussa on vikana. Itken sängyn nurkassa ja tärisen. Kukaan ei välitä. Edes tavarat eivät tuoneet onnea.

           Herään iloisena viikonloppuaamuna. Ihana viesti siltä pojalta... En kestä! Oon valmis luovuttamaan pienelle säädölle koko elämäni. Haluan heittäytyä villiin ja jännittävään suhteeseen täysin. Tahdon semmoisen rakkauden kuin leffoissa! Kaipaan rakkautta niin paljon.... Yhtäkkiä kesken viestittelyn alkaa ahdistaa. En mä voi päästää ketään mun lähelle. Eihän toi ees ollut niin kiva.. apua, pakko äkkiä mennä oflineen. Sanon että meen nukkumaan. Ahdistaa, likainen oli
 pelkästä pienestä flirtistä. Pakko saada kaikki ihmiset ulos mun elämästä!


Istun ihan yksin kotona. Tajuan ettei elämässä oo mitään järkeä. Lyön itseni vatsaan... Olen niin lihava. Ei tässä kropassa olossa oo mitään järkeä. Miksi kukaan rakastaisi mua kun oon kaikin puolin niin huono ihminen. Säälittävää itsesääliä. Kato nyt ittees, olet niin nolo... Ei kukaan muu ole tuollainen. Joku tulee kotiin, kuivaan äkkiä kyyneleet. Jos tosiaan tappaisin itseni... Ei se olisi kellekään haitallista. En oo aikaan saanut mitään niin hienoa että mun pitäisi elää. Aloitan kirjoittamaan itsemurhaviestiä. "Rakkaat vanhemmat....".

Aamulla ahdistaa vieläkin. Koko päivän mietin elämän tarkoitusta. Entä jos kaikki oleva on vain harhaa, kuvitelmaa, unta. Mitä siis tapahtuisi jos kuolisin...? Nään jokaisen esineen itsemurhavälineenä. Häpeän ajatuksiani ja mietin, että entä jos joku pystyy lukemaan niitä. Hirveää! Pakko äkkiä ajatella jotain, mikä ei kiinnitä huomiota. Loppu päivästä kaveri päättää yhtäkkiä ollakkin super hyvällä tuulella. Iloisuus kai tartuu minuun ja nauran vatsakippurassa. Elämä on ihanaa! Koulun jälkeen on pakko mennä shoppailemaan! Seppälässä vaikka mitä uutta... pakko saada kaikki! Ihan kaikki!

Kaupungilla ahdistaa taas.. Ihmiset on niin laihoja. Pidättelen kyyneliä ja menen kauppakeskuksen vessaan niiskuttamaan. Miks kaikki on niin vaikeeta...?


"Masentaamasentaa... Kaikki-on-kamalaa-tahon-kuolla-itkettää....masentaamasentaa.... Kaikki-on-upeeta-oon-niin-onnellinen..... Yhyy-en-voi-olla-onnellinen-oon-niin-turha-paska..... Masentaa... jne"





Juttelin Amelian kanssa, tästä mun mielialan isoista muutoksista. Suurimman osan ajasta oon alakuloinen. En mitenkään merkittävän masentunut. Tuntuu vaan turhalta ja mitättömältä, millään ei ole mitään väliä. Sitten tulee masnennus- ja ilopiikkejä. Yhtäkkiä  ihan hetkessä oon tappamassa itteeni tai päinvastoin ryntään ilosena joka paikkaan, tanssin, riehun, teen päätöksiä yhtään harkitsematta. Haluun vaan olla villi ja vapaa.
           Amelia ehdotti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mutta kun kaverin kaverilla/säädöllä/ihastuksella oli kaksisuuntainen... Se kuulosti ihan erilaiselta. Maaninen- ja depressiivinenkausi kesti tyyliin puolivuotta. Mulla kestää puolesta tunnista pariin päivään. Yleensä muutaman tunnin. Heittelyt on tosi rajuja, mutten jotenkin tajua mistä ne johtuu... Kuitenkin semmoista negatiivista oloa on paljon enemmän, pieni pahaolo on normaali olotila... Ei kuitenkaa kokoajan sitä ääripahaaoloa. Se tulee juurikin aina piikkinä hetkeksi. Aika usein, muttei ne piikit oo pitkiä.



P.s. Multa on nyt toivottu postausta:
-turvaruoista
-päivä kuvina

Onko muita toiveit c:?

3.12.2013

Kysymyspostaus 3/3

Kirjoitin tän jo oikeesti sunnuntai iltana, mutten kehannu julkaista heti perään, kun jotenki kieroutuneesti hävettää häiritä ihmisiä liian usein : D,( muutenkin nyt ois kauhee into postailla. )

Niin ja  hei hyvää joulukuuta rakkaat cc:!!!!


miks just 38kg? (miks ei siis vaik 37,39,40 jne)
Painoin vuos sitten kesällä 42kg ja se ei ollut silloin vielä tarpeeksi. Tuntuisi tyhmältä jättää 40, koska silloin olisi niin  lähellä jo kolmosella alkavaa, mutta 39 tuntuu vaaralliselta, koska siitä pomppaa pienellä turvotuksella takaisin neljäänkymppiin, joten 38 on hyvä :D



millaisesta tyylistä pidät (vaatetyyli siis:D)
Kaikesta söpöstä ja tyttömäisestä! Nyt mulla on kyl menossa rento kausi, eli kaikki isot jättineuleet, jumppinit, collarit yms, minkä alle pääsee piiloon.


Tommonen huppari ois ihana :3


sit kun oot päässyt tavoitepainoon aiotko elää ns normaaliaelämää?
Juu varmaan, emmä osaa sanoa :D. Semmosta mikä tuntuu hyvältä. 



haluaisitko/voisitko seurustella nyt?
Jos poika olisi valmis kestämään mun vammailua, niin mikä ettei. Toisaalta oon vähän sitoutumiskammonen ja muutenki vaikea ihminen, niin en tiedä olisko mun kanssa yhtään helppoa päivää. Sen lisäks oon niin epävarma mun kropasta, että sekin hankaloittaa... : D. Hiukan kakspiippunen juttu. Toisaalta kaipaan kyllä tosi paljon hellyyttä ja välitystä, mutta toisaalta olisin maailman huonoin tyttöystävä.





tunnetko jääväsi jostain paitsi laihduttamisen/syömishäiriön takia? 
Juu no perheen yhteisistä reissuista, kavereitten kanssa joistain jutuista... Ja välillä jopa tuntuu että jään paitsi omasta elämästäni ja nuoruudesta.



mitä haluaisit tehdä aikuisena?
Olla onnellinen, käydä töissä, matkustella, shoppailla, olla sosiaalinen, rakastaa ja olla rakastettu.


millaiseksi ajattelet elämäsi kun olet 20-vuotias?
Varmaan opiskelen, asun jossain kerrostalo yksiössä ja toivottavasti menee hyvin (:



ajattelitko joskus alkaa syödä normaalisti vai millaisena näät suhteesi ruokaan tulevaisuudessa? (aikuisena, parin vuoden päästä tai niin D:)
Joo siis kyllä mä aijon aikuisena olla kypsempi ja käyttäytyä 
"terveemmin" ja olla terveempi. En tiedä missä vaiheessa se porras aikuisuuteen kuitenkaan on.


Miksi luulet että laihduttaminen/henkilökohtaisen ihannepainosi saavuttaminen tekisi sinut onnelliseksi jos et ole sitä nyt? 
Hyvä kysymys. Tätä mietin päivittäin. Jostain kumman syystä se vaan tuntuu tuovan onnea...



Miten kuvittelet laihtumisen muuttavan elämäntilannettasi konkreettisesti? 
Kai mä koen, että musta välitettäis enemmän ja olisin hyväksytympi. Sitten olisin tyytyväinen itseeni ja sitä kautta onnellinen (:




Miksi et opettele rakastamaan itseäsi? Eikö se helpottaisi oloasi ja oppisi sitä kautta olemaan onnellinen?
Juu kai... Mutta en voi rakastaa itseäni tälläisenä.


Näetkö että ystäväsi, sukulaisesi tai läheisesi olisivat ylipainoisia tai lihavia, vaikka heidän painonsa olisi painoindeksin mukaan normaali?
En näe (:


Kuka julkkis on mielestäsi...
a)lihava
Julkisuudessa ei ole kamalasti oikeasti lihavia ihmisiä, mutta ehkä:

-Rebel Wilson






-Beth Ditto



b)normaalipainoinen
-Katy perry





























-Miley Cyrus
Valitsin Mileystä vanhan kuvan, koska hän oli lapsuuden
suurin idolini c:


























c)liian laiha
-Isabelle Caro
















-en keksi toista :/


(2-3 julkisuuden henkilöä kuhunki kohtaan)

Mitä toivoisit seurustelulta/seurustelukumppaniltasi?
-Luotettavuutta, rehellisyyttä, sitä ettei painosta mihinkään ja että rakastaa (:. Toivoisin hyvää avointa ja iloa tuottavaa suhdetta.


Mistä haaveilet?
-Onnellisuudesta (laihuudesta, hyvistä arvosanoista, vapaa-ajasta, hyvistä ihmissuhteista)



Millä korvaat herkut?
No lähtötavoitteena olisi ettei mitään korvata millään, vaan jätetään pois, mutta sprite zerolla, porkkanalla, omenoilla ja <10kcal mehukeitolla.





Kuinka usein viikossa oot syömättä mitään?
-Yleensä aina maanantaina (:


Montako kaloria syöt keskimäärin päivässä?
-0-500 (max.600) on tavoite, mutta en väitä ettei koskaan mene yli.



Kuinka reipasta liikuntaa harrastat ja montako tuntia päivässä?
-Tosi vahtelevasti, välillä koko viikon joka päivä monta monta tuntia, välillä ei kertaakaan viikon aikana :/. Jos masentaa liikaa oon mielummin sängyn nurkassa :$






Mitä liikuntalajeja harrastat?
-Juoksua, kävelyä, hölkkäystä (=lenkkeilyä), joskus käyn salilla ja jumppailen (:



Juotko enimmäkseen vettä, light-mehuja vai limsaa?
-Vettä varmaan, en oikeestaan ees ihan kauheesti tykkää limusta, mut juon sitä silti, kun siinä on niin vähän kaloreita XD



Lopettaisitko laihduttamisen sillä uhalla, että kaikki läheisesi hylkäisivät sinut?
-En varmaan :/


Onko laihduttaminen sinulle tärkeintä elämässä?
-On ja ei. Tietenkin läheiset ihmiset ovat tärkeämpiä, mutta silti laihdutus menee elämässä usein heidän edelleen, Jos pitää esimerkiksi valita risteily perheen kanssa vai kotiin jääminen, on pakko jäädä kotiin ruoan takia.



Mietitkö joskus voitko syödä jotain ruokaa vai etkö ja laitatkin sen takaisin vaikka jääkaappiin mietinnän jälkeen?
-Juu aika usein :D. Saatan viedä jo lautasen omaan huoneeseen, kunnes alkaa kaduttaa ja vien takaisin. Ravaan välillä montakin kierrosta kunnes lopulta syön sen tai en syö.



Pidätkö ruoka-/liikuntapäiväkirjaa?
-Säännöllisen epäsäännöllisesti. Pidän, mutta unohdan välillä merkata :/



Toimivin dietti?
-Abc varmaan? Eikö siinä ole melkeimpä vähiten kaloreita. Mutta ei varmasti terveellisin. Tuntuisi kuitenkin tosi tekopyhtältä nyt alkaa saarnata, että pitää syödä riittävästi ja monipuolisesti.



Mitä tekisit jos yllättäen kaikki maailman miehet ihannoisivat täysin normaalipainoisia naisia ja mediakin jättäisi
kaikki laihat mallit ja alkaisi suosimaan normaalia naisvartaloa?
-Olisin iloinen, muttei se vaikuttaisi ainakaan heti omaan laihduttamiseeni (:




Jos joutuisit yllättäen sairaalaan sydänkohtauksen seurauksena, niin jatkaisitko laihduttamista vaikka tiedostaisit että voisit kuolla ja moni läheinen jäisi itkemään ja kaipaamaan/syyttämään itseään siitä, miten jouduit koukkuun laihdutukseen? Onko se sinusta itsekästä?
-En tiedä, varmaan jatkaisin, mutta yrittäisin olla varovaisempi. Ja on se itsekästä. Tässä kohtaa voi olla, että apua tulisi vaikkei itse sitä haluaisikaan. Järjellä ajateltuna tietenkin hyvä, mutta sitten multa vietäisiin ainoa pysyvä ja turvallinen asia elämästä.


 
Mitä jos joku sinulle läheinen ihminen olisi sinua pahemmassa tilanteessa ja kuolisi? Saisiko se sinut ajattelemaan elämästä toisin?
-Saisi varmaankin. Mutta voi olla, että tilanne masentaisi niin paljon, että itsekkin menisin aika huonoon kuntoon, riippuen kuka on kyseessä. En tiedä, voihan se olla, että se toimisikin juuri päinvastoin. Toivon etten koskaan joudu kokemaan tuota tilannetta :c. Katoin juuti Titanicin, niin olen vähän herkällä tuulella ja aloin itkeä, kun luin tämän kysymyksen  3:



Montako kertaa syöt päivässä?
-0-3


Onko joku ruoka/juoma jolla korvaat näläntunteen ja saat siitä itsellesi pitkään kylläisen olon?
-Tee ja sprite zero aika hyvin (:, ja kevyt mehukeitot.







Miten pidät nälän kurissa? Jos olet esim. paastolla.
-Nälkä lähtee paastolla itsestään :D. Yleensä nälkä tulee ekana päivänä illalla ja sitten tokana päivänä koulussa, sen jälkeen loppuu.

Missä vaiheessa oot onnellinen? Vai oletko jo?
-Sitten kun olen laiha. Mutta olen nytkin välillä onnellinen, silloinkin saan viettää kivoja hetkiä elämässäni (:

Mikä on lempivuodenaikasi?
-Kesä ^^!

Oletko eläinrakas?
-Oon mä aika (:, en ehkä mikään superrakas, mutta sopivan ^^



Jos olet todella masentunut mitkä on sun keinot helpottaa oloa edes vähäksi aikaa?
- Ehkä Amelialle puhuminen tai lenkille meno. Sitten alkoholi. Amelialle ei aina voi soittaa, lenkille ei välttämättä saa persettään raahattua ja alkoholiin nyt ei vaan saisi usein turvautua. Mitä jää jäljelle :c?


Oisko suhun mahdollista saada yhteyttä muuten ku Kikillä ja kommenteilla?:3 ois kiva saada puhuu sun kanssa koska itekkin koitan laihduttaa ja vaikutat tosi mukavalta ja symppikseltä, blogiski luin tänään kokonaan läpi!:D
-Miten haluaisit ottaa yhteyttä (:?