6.4.2014

Kaikki tai ei mitään

Mä jään oikeesti koukkuun kaikkeen mihin nyt vaan ikinä voi jäädä.  En oo koskaan käyttäny kauheesti alkoholia, mutta nyt lähiviikkoina sit muutamaan otteeseen. Oon ajatellu viimeset viikot melkein joka päivä, kuinka paljon mun vaan tekis mieli juoda. Sitten kun juon haluun vaan lisää ja lisää. Oon välillä käyny hipelöimässä porukoitten pulloja (kun ei ne kuitenkaan niitä ite juo, niin miksei?) Ja oonhan mä pari kertaa ennenki vetäny niitä viinoja sieltä yksin salaa. En kuitenkaan tahtois tehä tästäkin ongelmaa. Ei mun alkoholin käyttö nyt vielä oo määrällisesti mitenkää huolestuttavaa, mutta ajattelen sitä ihan liikaa...

Sama liikunnan kanssa. En mä osaa mennä mitään kivoja pikku parin kilsan lenkkejä. Yks päivä menin lähemmäs 25km. Liikuntariippuvuutta sinänsä kyllä rajottaa se, että liikunta on aika perseestä.

Haluisin ihan hirveesti kokeilla pilven polttelua, mutta arvatkaa vaan oonko mä siihenkin sitten ihan ääriään myöten koukussa. Mihinkään "oikeisiin huumeisiin" mulla ei oo tällä hetkellä suurempaa innostusta, mutta varmaan heti kun kokeilisin, olisin kovaa vauhtia menossa kohti pahaa ongelmakäyttöä. Tuskin mä osaisin käyttää yhtään mitään joskus satunnaisesti viihdekäytössä.

Shoppailussa en tunne rajoja vaan haluan tilata hirveitä määriä materiaa, joka pitää tietenkin salata. "Joo siis en mä paljon mitään, pari paitaa".  Kas kummaa kuukaudessa parissa mennyt tonni, "enkä oo ees ostanut mitään...". Tavara vaan tuo sellaista tietyn laista iloa. Materia ei hylkää, niinkun ihmiset tekee. Kuitenkin kaikki kaupasta mukaan tarttuneet tai nettikaupoista tilatut asiat menettää jo heti kotona kiinnostuksensa. Voi olla että mulla on muutama paketti lattialla tilauksia, jotka oon just hakenu postista, eikä mulla oo mitään kiinnostusta ees avata paketteja. En kuitenkaan palauta niitä.

Mulla ei ole kohtuutta. Kaikki vedetään ihan yli tai sitten ei yhtään. En tunne mitään kultaisia keskitietä vaan ainoot vaihtoehdot on kaikki tai ei mitään. Miten mä opettelen kohtuuden elämässä? Kun ei mikään "ihan vähän" tai "normaali" tuo mulle mitään iloa.

Tähän loppuun vielä yksi tosi ihana kuva, minkä eräs blogini lukija piirsi minusta. Kiitos, piristi paljon (:!



(Näkyykö tää kuva, kun laitoin padilla ja oli vähän ongelmia? Jos ei niin tuun myöhemmin koneella laittamaan)



(Anteeksi kun kesti kuvan laittamisessa, mutta tulen päivittelemään sitten kunnolla toivottavasti pari päivän sisään kun c:)

21 kommenttia:

  1. Mulla toi kuva ei ainakaan näy :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hö :/, tuun sitte huomen koulun jälkee laittaa (:

      Poista
  2. Ihana ku taas kirjottelet! Oon seurannu sun blogii tosi pitkää ja lukenu kaikki postaukset, osan muutamaanki otteeseen. Mietin että paljoko sun alotuspaino oli (lukee varmaan vanhemmissa postauksissa mut oon liian laiska selaa luurilla) ja paljoko painat nyt? :) hyvää kevättä ja tulevaa kesää ♡ ps. Oon iha koukussa tähän sun blogiis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. alotuspaino ei oo ihan tarkka, kun en käynyt painavimmillaan vaa`alla mutta veikkaan 55-57kg (:

      Poista
  3. Ihanaa kuulla susta! Koulussa kirjoittelen ja syystä ? puhelin ei päästä kirjautumaan Bloggeriin... Ulvova täällä kuitenkin huutelee.
    Riippuvuus... jos kiellät kokonaan jotain, alkaa se näyttäytymään yhä ruusuisemmassa valossa...

    VastaaPoista
  4. kurja kuulla että menee huonosti :( koita pärjäillä<3 miten sulla menee nykyään syömisten ja painon kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän niin ja näin, mutta parempia päiviä jo enemmän kun ennen uskoisin (:

      Poista
  5. Mulla tuo kuva ei näy koneella :(
    Mutta löysin sun blogin tänään ja ihastuin tähän ja suhun heti <3
    Samastuin heti tähän tekstiin! 'Kaikki tai ei mitään'.

    ps. Jään tietty seurailee blogias eli liityin lukijaks ;--)

    VastaaPoista
  6. Laihutatko enään?:oo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai, vähän ristiriitasta pitäikö yrittää parantua vai ei mutta niin.

      Poista
  7. Mullakin oli jossain vaiheessa tommonen olo: kaikki tai ei mitään. Mikään ei tuntunu riittävän ja aina meni överiks, tai sitten ei huvittanu tehdä mitään.
    Tää saattaa kuulostaa oudolta, mutta mua autto tosi paljon tutustuminen buddhalaiseen ideologiaan. Enkä nyt tarkota, että sun pitäis buddhalaiseks kääntyä :'D
    Buddhalaisessa ideologiassa on tärkeitä just kohtuus, kultainen keskitie ja mielen tyyneys. Ehkä niitä vois soveltaa sunkin elämään?

    Koita pärjäillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei oon henk.koht hyvin kiinnostunut buddhalaisuudesta, ollu jo pari vuotta :D!!

      Poista
  8. Koita ruveta parantumaan, you deserve it

    VastaaPoista
  9. Oon lukenu kaikki sun kirjotukset läpi. Olisi ihanaa, jos löytäisit jonkin suunnan elämällesi ja parantuisit sitä kautta :) (En tarkoita ettei sinulla olisi sellaista jo mutta en osaa selittää mitä tällä tarkoitan :S ) olet sen arvoinen.

    VastaaPoista
  10. Paljo sä tällä hetkellä painat? :) ja kuinka usein viikossa käyt lenkillä? :)

    VastaaPoista
  11. Luen näitä sun kirjotuksia jo toista kertaa läpi tällä viikolla! Koska kirjotat lisää?:) tää on niin hyvää thinspoo.. voi kun oisin yhtä pieni kun sä..

    VastaaPoista
  12. Milloin oot tulossa takas postailemaan? Olisi ihana kuulla susta taas jotain :) Nykyään itellänikin kaikki menee överiksi ja pahempaan suuntaan menossa :/

    VastaaPoista

<3