Pöö

Oon ollu vähän hiljainen, enkä oikein vastannut kommentteihinkaan :(. En oo lopettamassa blogia, mulla on vaan ollut hirveesti ajateltavaa.

Nyt on mennyt jossain mittapuussa selkeästi paremmin. Oon syönyt säännöllisemmin ja terveellisemmin. Pystyin tänään ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan käyttämään farkkuja (jos se että  mun reidet näyttää niissä lihavalta häiritsee muita, sen ei pitäisi olla mun ongelma. Enhän mä nää sitä itse, jos en katso peiliin). Tosi ahdistavia ja alakuloisia jaksoja on kuitenkin ollut enemmän kun yleensä :(

Tahdon kiittää erästä ihan tajuttoman ihanaa ihmistä, joka kyllä tunnistaa itsensä tästä jos lukee. Ainoa kelle oon voinut nyt puhua. Toivottavasti nähdään kesällä! Olet ihan älyttömän tärkeä.

Kaverin äiti syyllistää mua kai sen ongelmista, mutten pysty ottamaan vastuuta edes itsestäni, miten muista? "Sun pitää näyttää hyvää esimerkkiä". Tuen ja kuuntelen, mutten pysty ottamaan vastuuta kenestäkään. Mutten saa sanoa mitään.

Mua on joka tapauksessa pelottanut tulla tänne blogiin. En tiedä miksi, mutta mua pelotti. On sitä tyhmempiäkin juttuja elämässä tullut pelättyä, mutta on se silti vähän outoa. En pystynyt kirjoittamaan osoitetta hakukenttään. Pelkäsin ehkä että mut on hylätty, tai sitten että ei ole ja joko kommenteissa tulee vastaan niitä liian ihania, mitä en ansaitse. Tuntuu kuin pettäisin kaikki ihanat ihmiset jokaisella kirjoituksella. Jos on mennyt huonosti, niin petän sukeltamalla syvemmälle sairauteen, jos on mennyt terveemmin, petän ne jotka haluavat minun laihtuvan.

Mulla ei ole mitään asiaa juuri nyt. Halusin vaan tulla kertomaan, että olen palannut toivottavasti taas päivittelemään aktiivisemmin. Kiitos kaikki jotka ootte odottanut mua täällä, merkitsee paljon! Uskon, että olen nyt taas valmis jakamaan elämäni täällä (:. Ehkä jo viikonloppuna jotain kuva rikkaampaa

Vähän tuli sekavia lauseita.