Mietin jo, että antaisin blogini olla. Jättäisin sen muistoksi kurjasta menneisyydestä. En tiedä kuitenkaan voinko sittenkään hylätä tätä.
Kesäni on ollut mahtava, en ole koskaan ollut näin vapaa. Huomaan pienen epävakauteni siinä, että tuntuu, että tarvitsen miehen vierelleni kokoajan. Kaverini sanoi aika hyvin "sä vaihdat miestä joka viikko, et ehi ees tykätä niistä kaikista. Tykkäät vaan siitä tunteesta, et susta välitetään". En edellenkään pysty sitoutumaan kunnolla, mutten osaa olla yksin.
Syömishäiriö tuntuu nyt olevan niin toissijainen asia, kun on kaikkea ihanaa mitä voi tehdä, vaikka en voi väittää ettei mikään siihen viittaava koskaan pyörisi päässä. Nyt vaan osaan työntää ne ajatukset pois.
Tämä oli tämmöinen nopea päivitys, mutta lähinnä oli tarkoitus tulla kysymään, haluatteko kuulla musta vielä (:?
